Dystopialla on suuri ilo päästä arvostelemaan huomenna 1. marraskuuta 2024 ilmestyvä Alchemaster’s Apprenticen debyyttialbumin synkkää ja psykedeelistä satoa, jonka osalta allekirjoittanut arvostelija pitää bändin soundia silmälläpidettävän lupaavana, ja kokonaisuudessaan varteenotettavana tulokkaana suomalaiseen metalliskeneen.
Electric Karelia on Alchemaster’s Apprenticen ensimmäinen omakustannejulkaisu. Bändi perustettiin Jyväskylässä vuonna 2013, ja useiden kokoonpanomuutosten jälkeen se toimii nykyään Turun alueella. Soitinten ja laulun takaa löytyvät Kim Laakso (laulu), Mikko Kauppinen (kitara), Petteri Parkkila (kitara), Mikko Äärynen (basso) ja Teemu Tanninen (rummut).
Alchemaster’s Apprentice kuvailee debyyttiään monipuoliseksi yhdistelmäksi progressiivista rockia, black- ja death metalia sekä psykedeliaa, mutta keskeisimmäksi elementiksi he mainitsevat niinkutsutun suomalainen ”rautalankaperinteen”, joka osaltaan liimaa mainittuja tyylejä kokonaisuudeksi omaleimaisella tuotannolla. Voinpa ilokseni todeta, että tämä kuuluu debyytistä läpi asiaankuuluvalla raskaudella ja tyylipuhtaudella!
Electric Karelian lyyriset teemat liikkuvat tieteis- ja fantasiamaailmojen parissa, unohtatta jo albumin nimestäkin pääteltävää suomalaista muinaisuskoa ja Kalevalan teemoja.
Albumista havaitsee ensikuuntelulla tavoitteen kokonaisuuden luomisesta kuulijalle, kuin konseptialbumin tyylisesti. Soundi on metallista ammennettujen elementtien osalta juuri sopivan raskasta, ja pehmeyttä tuovat modernit sävyt, sekä täyteläiset melodiat, jotka pitävät huolta siitä, ettei yksikään ”annos” albumilta pääse muodostumaan turhan raskaaksi. Albumi on joka kuuntelulla uudestaan avautuva kokonaisuus, ja suosittelenkin tätä lukijakuntaa ottamaan Electric Karelian tehokuunteluun julkaisupäivästä lähtien.
Lähdetäänpä sitten itse kappaleiden pariin. Albumin avaa melodiallaan suorastaan svengaava ”Deranged”, jossa Kim Laakson black-metallimainen ääni pitää huolta, ettei kappale pääse jäämään liian keveäksi. Deranged on energinen avaus kahdeksasta kappaleesta koostuvalle kokonaisuudelle, jossa myös kitaroista kuuluva psykedelia vie fiiliksen omaan ulottuuvuuteensa. Midnight Winen ensimmäisestä sointukierrosta saakka on selvää, että jammailu saa jatkua. Selkeästi Derangedia hitaampi biisi on loistava ”tunnelmointitauko”, joka saa itseni yhä vahvemmin pohtimaan, mihin genreen bändi tulisi omintakeisella soundillaan asettaa. Oli se mitä tahansa, on se itselleni freesiä, ja suorastaan nautinnollista kuunnella.
Kuten jo arvostelun alussakin pohjustin, on omasta mielestäni Saturnalia (Aqua Vitae Pt. II) yksi albumin ehdottomista helmistä. Alchemaster’s Apprenticen melodioiden monimuotoisuus yllättää parhaalla mahdollisella tavalla, joka saattelee transsinkaltaisiin olotiloihin. ”Restitution” jatkaa synkän samettista tunnelmaa, ja jos itse ohjaisin Quentin Tarantinon puolesta tämän elokuvatuotantoa, kuuluisivat Alchemaster’s Apprenticen melodiat osaksi kokonaisuutta.
Albumin edetessä kappaleeseen ”Cryptid” olen suorastaan mykistynyt bändin kyvystä yhdistellä genrejä. Progressiivisuus ja raskaan laulun yhdistäminen rockiin toimii itselle todella hyvin, ja yllätyn kuulemastani kappale kappaleelta. ”A Nocturnal Callia” pidän suorastaan romanttisena, ja kuvittelisin tämän soivan hämyisellä klubilla illan viimeisinä tunteina tunnelmaa luoden – swengi kantautuu läpi sanan parhaassa merkityksessä.
Albumin viime metreillä soiva ”Steelwing” seurailee debyytin läpi kantavaa tunnelmaa, jokseenkin hieman mahtipontisemmalla temmolla. Gootiksi identifioituessani suorastaan kahmin albumin satoa omiin kokoelmiin tuomaan psykedeliaa black metal elementein. Steelwingin viimeinen minuutti on täydellisyyttä lähentelevä, ja kokonaisuus nostaa ihon kananlihalle. Albumin viimeisenä ilmoille kajahtava ”Wanderlust” päättää debyytin sitoen albumin erinomaiseksi kokonaisuudeksi – en oikein edes tiedä, miten kuulemaani kuvailisin. Alchemaster’s Apprenticen Electic Karelia oli nimenomaisesti nimensä mukainen yhdistelmä perinteitä ja uusia tuulia. Yhden pisteen jätän arvostelustani pois parantamisen varalle, sillä uskon, että bändillä on tämän debyytin valossa paljon annettavaa tuotannostaan. Jäsenistön lahjakkuus ja kokeilevuus on kadehtittavan kiteytynyttä jo ensimmäisen julkaisun parissa.
Suosittelen tarttumaan albumiin, vaikka se perinteisempi bläkkis olisikin se oma juttu – psykedelia, ja jopa rockabillymainen äänimaailma tuo varmasti uusia ulottuvuuksia syksyn ja pimenevän talven tunnelmointiin.
Arvosana: 4/5
Albumin paras kappale: Saturnalia (Aqua Vitae, Pt. II)
