Olen pitkään pohtinut itse, mitkä ovat niitä avaimia, jotka tekevät musiikista hyvää, ja millä resepteillä useat suomalaisbändit ovat nousseet genressään kuuluisuuteen raskaan musiikin saralla maailmanlaajuisesti. Syitä on yhtä monta kuin itse bändejäkin, mutta se mikä erityisesti vaikuttaa tekevän matkasta ”rakkaudesta lajiin” ikimuistoisimman ja merkityksellisimmän, on itse se taiteilijoiden kollektiivi, joka yhdessä musiikkia tuottaa, ja palo siihen, mistä taiteilijoina bändi yleisölleen kertoo – What Awaits Us omaa mielestäni nämä avaimet, ja toivonkin, että saankin kirjoittaa heistä pian arvosteluja suurien tapahtumien päälavoilta.
Intohimo ja lahjakkuus – mutta ennen kaikkea se intohimo, on avain erinomaiseen musiikkiin ja sitäkin ikimuistoisimpiin tarinoihin. Enpä siis yllättynyt pätkääkään siitä, kun haastattelin What Awaits Us -bändin Aleksi ”Allu” Kiianlehtoa ja Miika Pouttua, että pian julkaistavan tuotannon sato on suorastaan timanttista. Tapasimme Aleksin ja Miikan kanssa keskellä helmikuista viikkoa, missä muuallakaan, kuin Helsingin kodikkaimmassa rokkibaarissa, Prahassa. What Awaits Usin resepti on sekoitus perinteistä deathcoren teknistä nokkeluutta, lyriikoissa hiottuja ja pohdittuja tarinoita, joista saisi jopa tutkielmia aikaiseksi ja tietenkin, kiistatonta ja saumatonta yhteistyötä koko bändin taiteellisella visiolla, joka näkyy ja kuuluu kaikessa tekemisessä.
Aika vieri illassa nopeammin kuin kaatunut olut baarin lattiaa pitkin – tunti olisi ollut kuin pintaraapaisu siihen, mitä kokoonpano kollektiivina on, ja onnekseni sainkin ilon tutustua bändin tarinaan juurta jaksaen heidän uunituoreen singlensä ”Disinhibitionin”, ja 14.3.2026 julkaistavan ”Redshift”-albumin parissa. Suosittelenkin ottamaan tänään julkaistun, uunituoreen sinkun heti haltuun alkavan viikonlopun kunniaksi! Kuulinpa itse kommentin ystävältäni, joka vähemmän suomalaista raskasta musiikkia kuluttaa, sanovan: ”Siis mitäh? Onks tää suomalaista? En ois uskonut tän laadun perusteel!”.
Ottakaa kommentti vastaan, miten ikinä sitten sen tulkitsettekin, mutta itse uskallan luvata, että deathcoren fanit saavat itselleen uudet kruununjalokivet ”Liked Songs” -listoilleen tämän paketin tiimoilta.
Hyväntuulinen kaksikko istuutui kanssani alas keskustelemaan siitä, mitä What Awaits Us on, ja miltä heidän tuleva vuotensa näyttää. Keskustelu sinkoili suorastaan kuin kipinöiden lailla tarinoiden tulviessa bändistä ja nauru väritti tunnelmaa vatsalihaksistoa treenaten. Kohtaaminen oli välitön, vilpitön ja ennen kaikkea lämminhenkinen. Tässä haastattelussa pääset tutustumaan siihen, ”what awaits us” ja bändiin tekijöinä deathcoren aallonharjalla. Ilokseni voin todeta, että meillä Suomessa todella luodaan taidetta jokaisen vaihtoehtomusiikin genren lokerikossa, ja että melodisen deathcoren perintö elää sen ansaitsemalla taidolla ja energialla.
Haastattelu avautui kysymyksellä fiiliksistä uuden albumin julkaisun parissa. Tästä kehkeytyi pitkä keskustelu albumista, tuotannosta ja sen teemoista. Miika totesi heti leveällä hymyllä alkuun olevansa erittäin hyvillä fiiliksillä, ja jatkoi kertoen, että uunituoreen albumin kanssa kollektiivi otti täysin erilaisen lähestymistavan tuotantoon kuin mitä aikaisemmin. Hän sanoi, että koko albumin kirjoitus ja tuotanto tapahtui puolessa vuodessa.
”Tää on ehdottomasti aikansa tuote. Me otettiin projekti haasteena, ja haluttiin laittaa paine päälle tuotantoa varten – julkkarikeikka me lukittiin jo ennen albumin valmistumista”
Miika ja Aleksi kommentoivat, että he halusivat bändinä testata, ovatko he tällä nelikolla tällaiseen koitokseen valmiita, ja pystyvätkö he toteuttamaan näinkin dynaamisen projektin yhdessä muusikkoina. Ilmassa oli selkeää kiitollisuutta, kun Miika totesi, että bändi pystyy luottamaan toisiinsa täysin, ja että aikansa tuotteena albumi tulee jäämään ikimuistoiseksi. Miika totesikin virnistäen, ”vähän kuin South Parkin jaksot” – nekin täysin aikansa tuotteena puhuttelevat sarjan faneja ajankohtaisuudellaan, kuten toivottavasti pian julkaistava uunituore albumikin. Riffipankkia käytettiin totta kai valmiina olevista materiaaleista timanttisena tukena tuotannossa, mutta nyt kun albumin julkaisu on alle kuukauden päässä, on What Awaits Usin helppo hymyillä.
Miika ja Aleksi kertoivat, että albumista neljä kappaletta kirjoitettiin vuoden 2025 loppupuolella täydellä teholla, ja syy siihen miksi kaikki onnistui niinkin nopeasti, oli se, että nelikko oli ”locked in”, kuten englanniksi tavataan sanoa, ja kollektiivi teki henkisen päätöksen siitä, että ”nyt jumalauta tehdään!”. Aleksi kertoi, että näistä erityisesti näistä syistä hänen fiiliksensä ovat hel*etin hyvät:
”Albumi edustaa tätä hetkeä, laadusta ei ole tingitty, ja teos näyttää ja kuulostaa meiltä. Albumi on kypsin tuote, jonka olemme koskaan yhdessä muusikoina tehneet.”
Aleksi jatkoi kuvaillen, että albumin ajankohtaisuus ei tule esiin ainoastaan tematiikalta, vaan lisäksi aidosti siitä, mitä ympärillämme yhteiskunnassa tapahtuu. Hän mainitsi kappaleen ”The Harbinger” kokoavan teemallaan erinomaisesti sen, mitä What Awaits Usin musiikki kertoo. Bändin ytimessä ovat nykyaikaan keskeisesti liittyvät tarinat, ja ne ovat fiktioituja versioita siitä, mitä näkymät eri aiheiden parissa voisivat olla – Bändi todella kysyykin nimensä mukaisesti kuuntelijoiltaan ”mikä meitä odottaa?”.
Jollet jo tässä kohtaa ole vakuuttunut bändin pieteetistä tarinankerronnan osalta lyriikoissa, saattaa seuraava Aleksin kertoma fakta kappaleiden tuotannosta saada sukat pyörimään jaloissa. Hän sanoi ”Hell Above” kappaleen olevan lyriikoiltaan yhteistyötä tutkimustiedon osalta yhdessä Turun astrofysiikan laitoksen kanssa, kun Aleksi perehtyi aurinkomyrskyihin ja aurinkosäähän ilmiöinä. ”Hell Above” on uunituoreen albumin päättävä kappale, ja kaikessa lyhykäisyydessään kappale käsittelee sitä, mitä tapahtuisi, jos Carrington-eventin kaltainen ilmiö veisi maailmasta kaiken sähkön. Kappaleen kirjoittamista varten Aleksi luki useita tutkimuksia ja haastatteli asiantuntijoita ilmiöön perehtyäkseen, päässen ”kosmiselle levelille” osana tuotantoprosessia.
Samoin koskettava ”Vanish Into Grey” -kappale on lyriikoiltaan kyyneleitä silmiin nostatteleva, ja niin on kappaleen tarinakin taustalla. Miika ja Aleksi kertoivat, että heitä on bändinä pitkään koskettanut maailmanlaajuisena ongelmana oleva kriisi yksinäisyydestä. Joka kolmas ihminen kokee olevansa yksinäinen, ja meistä kaikilla on omat demoninsa, jonka kanssa painimme. Kaksikko kuvaili kappaleen viestin olevan se, että musiikilla voidaan tehdä hyvää. Bändi toteutti hiljattain fanipaidoillansa kampanjan yhdessä Suomen Punaisen Ristin kanssa, jossa he keräsivät 1000 euroa nuorten turvataloille ja yksinäisyyden ehkäisemiseen. Ilmassa oli herkistynyt tunnelma, kun Aleksi sanoi ”tämä prokkis me tullaan muistamaan koko loppuelämän ajan”.
Taasen ”Disinhibitionia” voi kappaleena pitää tematiikaltaan yhtenä juurisyistä yksinäisyydelle. Kappale kertoo ihmisten käyttäytymisestä toisiaan kohtaan internetissä ja nykymaailmassa kokonaisuudessaan. Voittaako se, joka huutaa kaikista suurimmalla äänellä? Polarisoituminen ja leireihin jakautuminen, sekä ihmisten kasvoton törkeys toisiaan kohtaan kommenttikentissä toisiaan satuttaen on arkipäivää. Aleksi kertoi ”Disinhibition” kappaleesta:
”Teemana on se, miten käyttäydytään ja miten ihmisille puhutaan. Tuntuu siltä, että nykyään kommenttikentissä sanotaan sellaisia asioita toisille omalla nimellä ja kasvoilla, joita ei koskaan päin naamaa sanoisi. Nyanssikuolema, polarisoituminen ja puolten valitseminen, puhuttiin sitten politiikasta tai mistä tahansa – koko maailma tuntuu olevan täysin sekaisin”.
Toden totta, tuotanto on selkeästi ollut syväluotaavaa, pohdiskelevaa ja koko sydämellä kaikkensa antavaa. Mutta millainen tuotantoprosessi oli, ja millainen What Awaits Usin tarina on ollut tähän mennessä?
Miika kertoi, että töitä on paiskittu sata lasissa. Viikot ovat vierineet joka ilta päivätöiden jälkeen äänittäen, ja osittain viikonloppuina keikkaillen tai muutoin tuottaen. Puolisokin oli saanut osansa taiteilijaelämän seuraamisesta, kun taide muotoutui kasaan inspiraation iskiessä Miikaan – erityisesti tämän kiiruhtaessa pelkät kalsarit jalassa suoraan aamukahvipöydästä koneen äärelle tuottamaan. Miika kuvaili meininkiä samantasoiseksi, kuin humalaisen intoa aamuyöstä bändin perustamiseen, eli kovaa ja korkealta. Tekemisen meininki on ollut täysillä hengessä mukana projektin synnystä valmistumiseen saakka.
Miika kuvaili, että What Awaits Usin matkassa ”The Harbinger” edustaa kappaleena hänelle virstanpylvästä, josta se todellinen laatu tuotannossa lähti kasvuun. Miika kiittää lämpimästi Jouni Aaltosta, jonka merkitys WAU:n tarinalle on erityisasemassa, vaikkei hän enää bändissä olekaan. Miika on sitä mieltä, että tämänhetkinen kokoonpano on timanttinen, ja juurisyy siihen, miksi tuoreesta tuotannosta voikin olla todella ylpeä. Aleksi kuvaili tuotannon osalta Miikaa kompaten, että parasta oli raaka motivaatio, jonka voimin projekti ponnisteltiin päätökseensä.
”Upeintahan siinä olikin se, miten kypsää materiaalista tuli, ja kuinka tyytyväisiä jokainen bändin jäsenistä on valmiiseen tuotantoon.”
Aleksi kertoi, että hänen matkansa WAU:ssa alkoi jo legendaksi muodostuneelta Muusikoiden.net foorumilta. Samoin bändin rumpali Leevi liittyi riveihin kuin ”seitsemän oikein lottorivinä”, kun hän saapui tuuraamaan WAU:n aikaisempaa rumpalia Eetua livekeikalle tämän ollessa estynyt. Aleksi kertoi, että Leevi tuli paikalle shokeeraavan kovalla ammattitaidolla, ja ensimmäisissä treeneissä sai muut jäsenet pohtimaan ”Jaha, kukahan tää äijä on?”. Aleksi ja Miika kertoivat Leevin toimittaneen alkumetreistä lähtien tarkkaa laatua ja ammattitaitoa. Kaksikko repesi naurunremakkaan, kun he kuvailivat What Awaits Usin olevan perinteinen ”R-juna bändi”, tarkoittaen viittä asemaa R-junan pysäkkien varrelta: Aleksi Stadista, Jouni aikanaan Vantaalta, Miika Riihimäeltä, Olli Hämeenlinnasta ja Leevi Tampereelta. Bändin ”Batcave” on Hämeenlinnassa, jossa Kantolaan on muodostunut WAU:n kertoman mukaan todellinen kulttuurin mekka. Mekassa bändikämpällä heidän naapureinaan on muun muassa modernilla metallilla mässäilevä Cyclend, jolle he halusivat antaa haastattelussaan erityisen shoutoutin.
14.3.2026 julkaistavan ”Redshift” -albumin on miksannut bändin toinen kitaristeista, Olli Korpela, jota Miika ja Aleksi kuvailivat koko tuotannon sieluksi. Miika sanoo, että Ollin ansiosta bändi on itsenäinen tuotantoprosessissaan, ja soundi on täysin omansa hänen kovan työnsä ansiosta. Albumin on masteroinut Miro Kiiski (Miromastering). Kaksikko välitti Mirolle lämpimät kiitokset tuestaan tuotannon parissa. Miika kokosi ajatuksen itsenäisestä tuotannon miksaamisesta erinomaisesti sanomalla:
”Silloin kun sä miksaat omaa, niin silloinhan sä teet kaiken todella överisti. Olemme selkeästi löytäneet vision siitä, mille What Awaits Us kuulostaa – se on modernia, mutta soundi kuulostaa ennen kaikkea meiltä bändinä”.
Pian julkaistava albumi kätkee sisäänsä yhteensä yhdeksän kappaletta. Vaikka jokainen kappaleista on kuin oma rakas lapsi, olivat Miika ja Aleksi kumpikin löytäneet selkeät omat suosikkinsa paketista.
Aleksi aloitti taustoittamaan omaa suosikkiaan albumilta kertoen, että levyllä on tiedossa yllätyksiä. ”Ei voida puhua hitaista, mutta surullisesta rakkaustarinasta.” Kappale ”Mirage” kertoo nykymaailman deittikulttuurin ongelmakohdista, ja se on omistettu nykymaailmassa kumppania etsiville sinkuille. Enää ei riitä se, että tapaat jonkun kaupan banaanihyllyllä, vaan nykyään täytyy osata brändätä itsensä netissä ja antaa itsestään täydellinen kuva, joka voi olla ujoimmille ja itsensä kanssa kamppaileville henkilöille todella kova pala. Kaikessa surullisuudessaan Aleksi kuvailee ”Miragen” olevan itselleen todella hieno kappale. Tässäkin kirjoitusprosessissa asiantuntijoita on haastateltu, kun Aleksi pyysi kappaletta varten kommentteja aiheeseen liittyen. Hän kertoi pureutuneensa haastattelussa nimenomaisesti siihen, mistä ilmiössä on pohjimmillaan kysymys.
Miika komppaa, ja kertoi että pian julkaistava albumi on ehdottomasti sanoitusvetoinen. Miika painottaa, että Olli tuplaa ja tukee kappaleissa, kuin vuoropuheluna keskustelussa, joka tuo oman uuden ulottuvuutensa kappaleiden merkityksiin. Miika ilmoitti suosikkikappaleekseen ”Burning Cloudin”. Ja syy tälle ovat sen erinomaiset melodiat. Miikalle ”Burning Cloud” tuo mieleen Darkest Hourin ”Doomsayer” kappaleen tunnelman, vaikka se ei samanlainen olekaan. Yhdistävänä tekijänä on läsnäoleva tunne epätoivosta. Aleksi komppaa, ja kertoo, että kappale kertoo epätoivosta generatiivisen tekoälyn käytössä ja siihen käytettävistä luonnonvaroista. Kuka tahansa voi tehdä mitä tahansa tekoälyllä, jossa vain oma mielikuvitus on rajana. Vasta hiljattain on alettu tutkimaan, mikä sen kaiken todellinen hinta on. Näkevätkö suuryritykset vain tulopotentiaalin? Meidän kaikkien pitäisi pureutua syvemmin siihen, minkä ja ennen kaikkea kenen kustannuksella tämä kaikki toteutuu. Aleksi totesikin, että ”Burning Cloudin” sydämessä asuu ajatus siitä, että tekoäly ja teknologia ovat hyviä renkiä mutta huonoja isäntiä.
”We need to stop and think this through, what kind of utopia do we pursue?” (Burning Cloud, san. Aleksi Kiianlehto)
What Awaits Us allekirjoitti viime vuonna sopimuksen Dark Soul Agencyn kanssa, ja ovat olleet äärimmäisen tyytyväisiä yhteistyöhön Tonin ja Leenan kanssa. He kertoivat, että bändi kutsui aikanaan DSA:n katsomaan keikkaansa Lahden Ravintola Torveen, johon heidän ilokseen koko DSA:n johto saapui paikalle seuraamaan meininkiä livenä mahdollisen yhteistyön puitteissa. Jo viikon jälkeen papereita alettiin allekirjoittamaan, ja erityisesti luottamus sekä arvostus bändin ja Agencyn kanssa teki ratkaisevan päätöksen yhteistyön lujittumisesta.
Kova vauhti on päällä, mutta mitä What Awaits Usilta voi odottaa tulevalta vuodelta? Aleksi ilmoitti kaikkien iloksi, että jo ilmoitettujen keikkojen lisäksi ainakin yksi festivaali on lukittuna kalenterissa. Näistä saamme tietoa lisää tulevan kevään aikana. Kevät 2026 tulee olemaan erityisen aktiivinen, ja erityisesti maaliskuuta kannattaa pitää silmällä kalenterissa jännittävien ilmoitusten parissa. Aleksi sanoi myös, että loppuvuodesta 2026 bändillä on tarkoituksena keikkojensa osalta rikkoa valtakunnan rajat, ja kaksikko kuvaili tulevaa vuotta 2026 tähänastisella urallaan kenties tapahtumarikkaimmaksi.
Lopuksi kysyin Aleksilta ja Miikalta, minkä neuvon he antaisivat nuorelle musiikin teosta haaveilevalle. Aleksi vastasi, että tärkeintä on päästä aloittamaan:
”Soita, soita, soita. Tee työtä, verkostoidu ja tee sitä mitä rakastat.”
Miika komppaa, että kova työ tuottaa tulosta, ja neuvoi innostumaan onnistumisista askel askeleelta. Niin pienet kuin suuretkin onnistumiset ovat kaikki tärkeitä. Kaikesta kannattaa olla kiinnostunut, mutta epäonnistumisistakaan ei missään nimessä kannata lannistua. Aleksi jatkoi: ”Kokeile. Mene.” Ilman kokemuksia ei voi tietää, vaan voi vaan haaveilla. Virheitä sattuu jokaiselle matkan varrella, ja niistä tärkeintä on mukana kerätty oppi. Kaksikko päätti pohdintansa toteamalla, että pitkäjänteisen bänditoiminnan kehittämisen osalta kannattaa lisäksi muistaa, että kaikki erimielisyydet kannattaa puida ja sopia heti alusta alkaen. Bänditoiminta on kuitenkin lopulta vapaaehtoista ja luovaa toimintaa, ja juuri näistä syistä on tärkeää, että se oma tiimi toimii yhdessä hyvässä yhteishengessä – Tästä kaikesta seuraa pitkäjänteisyys, ja hyvä henki (jopa siinä hikisessä keikkabussissakin).
Lopuksi pyysin kaksikkoa antamaan lopputerveiset haastattelustaan Dystopialle kuin tekstinä ystäväkirjaan. Tähän he vastasivat oheisella tiivistyksellä:
”Jos suomalainen melodinen suoraviivainen deathcore, jossa on annettu painotusta lyriikoille kuulostaa sun jutulta, niin tsekkaa meidät, ja tule meidän keikallemme”
”Muistakaa pitää itsestänne ja läheisistänne huolta!”
Dystopia kiittää lämpimästi Miikaa ja Aleksia, ja suosittelee täydellä viiden tähden arviolla ottamaan bändin tuotannon tehokuunteluun, jos melodinen deathcore maistuu – Kuten tämänkin jutun alussa mainitsin, laatu saattaa yllättää epäileväisimmänkin musiikin ystävän!
What Awaits Us – Bändin esittely nopein kysymyksin!
Leevi Viitala (rummut)
• Oma musiikillinen esikuva: Dave Mustaine, Sean Reinert, M. Shadows
• Paras kappale ikinä: George Michael – Careless Whisper
• Oma haavesoitin tai musiikkiin liittyvä esine: Jackson KV1 – kitara
Olli Korpela (kitara):
• Oma musiikillinen esikuva: Phil Bozeman, Jesper Strömblad, Adam Nolly Getgood
• Paras kappale ikinä: Perfect Circle – Weak and Powerless
• Oma haavesoitin tai musiikkiin liittyvä esine: Avain omaan studioon
Miika Pouttu (kitara):
• Oma musiikillinen esikuva: Marc Holcomb, Jesper Strömblad, Tom Morello, erityismaininta Samuli Peltolalle (Medeia) livevaikutteesta
• Paras kappale ikinä: TOOL – Right in Two
• Oma haavesoitin tai musiikkiin liittyvä esine: Liput In Flamesin Sticky Fingers 2004 -keikalle + toimiva aikakone
Aleksi ”Allu” Kiianlehto (laulu):
• Oma musiikillinen esikuva: Phil Bozeman, Ben Duerr, Garrett Russell
• Paras kappale ikinä: Killswitch Engage – This Fire
• Oma haavesoitin tai musiikkiin liittyvä esine: Garrett Russellin (Silent Planet) sanoitusmuistiinpanot
Livekuvat: Teemu Pitkäkoski, Promokuva: Olli Korpela
