Oulussa on hiottu historiallisen monta metallibändiä. Monessakin lähteessä on spekuloitu ilmiön johtuvan synkästä miljööstä, pohjoisesta mielenmaisemasta ja ennen kaikkea siitä kuuluisasta pohjoisen asenteesta, jolla pusketaan läpi vaikka harmaasta graniitista sellaisella voimalla, että kipinät sinkoilevat, ja napalmi tuoksuu ilmassa.
Despiser on Tomi Tuomaalasta (laulu ja kitara, bändin perustaja), Antti Halosesta (basso ja taustalaulu), Ville Vitikasta (rummut) ja Eetu Kortetjärvestä (kitara) koostuva kvartetti, jolla on edessään lupaava vuosi 2026 pitkään ja hartaasti hiotun materiaalin siivillä. Despiser ei haastattelun perusteella todellakaan mene koskaan sieltä mistä aita on matalin, vaan luottaa tuotannossaan ennen kaikkea siihen, että tinkimätön soundi puhuu puolestaan. ”Live for Nothing” on esimakua ennen festarikesää julkaistavasta esikois-EP:stä, jossa kuulemani perusteella synkät teemat saavat ansaitsemansa jatkumon korvia hivelevässä ja sielua riipivässä melankolisessa tasapainossa.
Esikoissinglen musiikkivideon on ohjannut ja käsikirjoittanut Petri Sara, joka on kuvannut useampia suomalaisten metallikokoonpanojen musiikkivideoita, ja astelee tänä kesänä esiintymislavalle itse Ryujin -bändin riveissä. Kappale musiikkivideoineen julkaistiin tänään keskiyöllä, 29.1.2026 torstaina, ja tämä julkaisu kannattaa ehdottomasti ottaa haltuun.
Petri Sara kommentoi, että hänelle rakentui kappaleesta heti temaattinen visio. Videolla pääosaa näyttelee Jan Juvonen, jonka juron karismaattinen kaurismäkeläinen suoritus surullisena miehenä on erinomainen osoitus kappaleen ytimestä. Sara kommentoi, että visuaalisesti ”Live for Nothing” on mahdollisesti näyttävin video, jonka tämä on uransa aikana tähän mennessä tehnyt. Videolla valmistaudutaan päivien päättämiseen, ja toimet sen tekemiseksi ovat täydessä vauhdissa. Katsojan tehtäväksi jääkin itse tulkita, onko kyse kirjaimellisesta vai symbolisesta ”exitistä”, tämän meistä saa jokainen itse kokemuksena arvioitavaksi. Videolla soittimina toimivat Tomilla Gibsonin Flying V New Century, Eetulla Gibsonin Explorer, Antilla ESP LTD:n AP-4 Black Metal, ja Villellä Pearlin rummut sekä Cententin pellit.
Sain ilon haastatella keskellä tammikuun harmautta bändin solistikitaristia Tomi Tuomaalaa ja basisti Antti Halosta hyisenä keskiviikkoiltana, ja missä muuallakaan kuin legendaarisessa ravintola Prahassa, Helsingissä. Vaikken symboliikalla haluaisikaan liikaa mässäillä, on tässä paikkavalinnassa erityisen huomionarvoista se, että kyseisessä ravitsemuslaitoksessa Despiser tapasi ensi kertaa nykyisellä kokoonpanolla koko bändin voimin yhdessä musiikillista taivaltaan suunnitellen. Halonen (basso) hymähtää minulle puhelimessa haastattelua suunnitellessamme, kun Praha valittiin paikaksi, ja toteaa ”noh, jos kerran tehdään, niin tehdään sitten kunnolla”.

”Live for Nothing” on kappaleena moniulotteinen värityskirja melankolisen metallin eri harmaan sävyjä, ja tarkoitan tätä parhaassa ilmaisun parhaassa mahdollisessa merkityksessä. Kappaletta kuunnellessani mieleeni nousevat soundin pohjalta niin Diablo kuin Sentencedkin, ja videon miljöö ja tunnelma tukevat kappaletta erinomaisessa tasapainossa.
Kokonaisuus ei ole teemastaan huolimatta väsynyttä tai pysähtynyttä synkkyydessä vellontaa, vaan pikemminkin kuin naseva nyrkki, joka hellästi iskeytyy vasten kasvoja vaalien kuulijaansa osaksi Despiserin mielenmaisemaa. Hirttosilmukka heiluu kutsuna kohti seuraavaa elämää riffivetoisten melodioiden voidellessa emootiota osana ilmaisua, ja palavan tulen loimutessa jätkänkynttilänä. Kappale häilyy toiveikkaan ja kieroutuneen optimismin, ja oman egon itsemurhan suunnittelun välimaastossa: Vaikka jokin versio itsestä kuolisi oman käden kautta, voiko sen avulla löytää jotain, jonka on jo kauan sitten kadottanut itsestään?
Ehkei se hirttosilmukka lopulta olekaan kirjaimellinen, vaan pikemminkin symbolinen osoitus siitä, että meistä jokaisella on muistoja, opittuja asenteita, riippuvuuksia ja jopa traumoja, joista irti päästäminen vapauttaa. Ehkä jotkin asiat voisivatkin olla sellaisia, jotka kannattaisi itsestään tappaa? Ei tässä ainakaan matalissa vesissä seilata, eikä varsinkaan kevyessä soundissa fiilistellä. Ohesta alta pääset uppoutumaan haastatteluun, ja siihen, mitä ”Live for Nothing” kappaleena ja tuotantona Despiserille bändinä olivat.
Despiserilta on tullut debyyttisingle ja sen musiikkivideo pihalle, mitkä ovat teidän fiiliksenne?
Onhan tätä jo odotettukin, ja pari vuotta on paiskottu tämän eteen töitä. Esikoisjulkaisua on rakennettu kuin Oulun rantahotellia konsanaan, ja nyt kun kappale on julkaistu, ja vielä näyttävällä ulostulolla, niin kyllähän se oululaisen kylmää sydäntä lämmittää.
Mikä musiikkivideon osalta oli tuotannossa yllätyksellisintä ja mieleenpainuvinta?
Ehdottomasti se, kuinka hyvin musiikkivideo onnistui, ja kuinka hieno lopputuloksesta saatiin tuotantoprosessin päätteeksi, siitä kiitokset kuuluvat ehdottomasti Petelle. Hän teki aivan uskomatonta jälkeä, ja mielestämme kappale ja sen video esittelevät bändin hyvin musiikkimme, mutta myös sielunmaiseman ja Despiserin jäsenistön osalta. Teemat nousevat tuotoksessa esille tiivistäen erinomaisesti sen, mitä bändimme on kokoonpanona musiikillisesti ja lyyrisesti. Tuomaala hymähtää ja toteaa, ”tämä on nyt pään avaus siitä, mitä EP voisi olla. Pään… tai peräpään, onneksi kumpaankaan ei tarvittu haulikkoa”.
Mikä oli visionne kappaleelle ja musiikkivideolle? Olivatko suunnitelmat selkeät alusta saakka?
Despiser on ollut olemassa vuodesta 2017 lähtien, ja Tomppa (Tuomaala) teki ensimmäiset versiot ”Live for Nothingista” 2010-luvun puolivälissä. Nyt julkaistava versio on ajan kuluessa elänyt ja lopulta muovautunut siihen, mitä se nyt julkaistavassa versiossaan on. Tuomaala toteaa, että kymmenisen vuotta kappaleen säveltämistä takana tosiaan on, mutta teema on ollut kappaleelle alusta alkaen selkeä. Hän toteaa sen olevan itselleen jo vanha biisi.
Halonen kertoo, että sai bändiin liittyessään sanoitusvastuuta kappaleesta, ja kiitti suuresti bändin perustajaa (Tuomaala) siitä, että pääsi syventymään kappaleen lyyriseen puoleen. Kundit toteavat, että kappaleen lyriikoiden suorasukaisuus syveni kerros kerrokselta symbolisemmaksi osana prosessia. ”Live for Nothingin” ytimessä elääkin kysymys siitä, ”miksi elää ilman syytä”, tai paremminkin oululaisittain, ”miks ellää iliman syytä?”.

Tuomaala ja Halonen syventyvät pohtimaan kappaleen sanomaa kanssani: Niin, miksipä elää ilman syytä, ja mitä ne syyt ovat sille, miksi ihminen elää? Itse kukin joutuu suurten kysymysten äärelle elämänsä aikana, ja pohdintana voikin olla se, onko tässä kaikessa lopulta yhtään mitään järkeä. Sanoituksissa on haettu sitä, onko ajatus kuolemasta konkretiaa, vai sittenkin lopulta metaforisempaa. Tuleeko jotain itsestä kuolla osana, oli se sitten identiteetti, unelmat, rakkaus, tai jotain muuta sellaista, josta pitää kiinni, mutta jota ei voi saavuttaa? Kappaleen pohjalla voisinkin kyteä syväluotaava pohdinta siitä, tappaako mieluummin itsensä, vai ne asiat, jotka estävät elämästä sellaista elämää, jota haluaa ja toivoo? Kuolema teemana on moniulotteinen aihe, ja olemassaolon pohdiskelu on hyvä pohja, josta ammentaa teemoja kappaleisiin, kaksikko toteaa. Lyriikat kappaleelle löydät tämän artikkelin lopusta.
Millainen kuvausprojekti oli? Jäikö projektista mieleen jotain erityisen hauskoja hetkiä tai muistoja?
Kysymys sai aikaiseksi Prahassa pienen naurunremakan. Halonen kertoo, että hän itse soitti ennen videon kuvauksia Helsingin pelastuslaitokselle ilmoittaen, että Nelostien alla kuvauspaikalla tulee pyörimään mustiin pukeutuneita hippejä, ja että savua voisi leijua ilmassa kuvauksen tiimoilta. Halonen sanoo, että Eetun kanssa tulta sytyteltiin videota varten, millä muullakaan kuin bensalla ja tulitikuilla. Se syttynyt loimu olikin sitten aikamoinen, kun lieskat nousivatkin tynnyreistä kattoon saakka. Tuomaala ja Halonen toteavat, että tulipahan räjähtävä startti, kun Nelostielle ruuhkaliikenteeseen saakka show saattoi näkyä savun muodossa etukäteen, ennen tuotoksen julkaisua.
Toden totta, tarkkasilmäisimmät saattavatkin havaita, että jauhesammuttimen pölyt pamahtavat Ville Vitikan rummuniskuista ilmoille videon ensimmäisissä ruuduissa muistona (ehkä turhankin) räjähtävästä rekvisiitan asettelusta. Katso vaikka itse!
Kenelle teette musiikkia ja miksi?
Tuomaala toteaa tekevänsä musiikkia itselleen, sillä muutoin mennään ”perse edellä puuhun”, jos tavoittelisi tekevänsä sellaista tuotantoa, josta kaikki tykkäävät. Hän toteaa, että nykyään, kun tekoälykin osaa luoda ne kaikista suosituimmat riffit, olisi turhaa lähteä tavoittelemaan muiden miellyttämistä ensisijaisena päämääränä. Hän toteaa lisäksi, että lähtökohtaisesti, kun itse musiikista pitää ja sitä on mukavaa soittaa, niin jos joku muu sen löytää ja siitä tykkää, se on aina myönteistä.
Halonen komppaa Tuomaalaa todeten, että jos he kosiskelisivat kuulijoita tutulla ja turvallisella, rahan perässä valmiiksi pureskellulla materiaalilla, niin se ei kyllä sopisi Despiserin pirtaan ollenkaan. Hän toteaa, että itselle musiikkia tehdään, ja sanoituspuolella Despiser on ollut hänelle ehkä se ”kliseinen kanava” purkaa omia tuntemuksia ja ajatuksia. Jos joku niistä ammentaa, niin se on vain positiivinen lopputulema omasta ajatusten virran purkamisesta.
Mitä Despiserilta voi odottaa vuodelta 2026?
Esikois-EP on tulossa neljän kappaleen koonnilla. Alun perin ajatuksissa bändillä oli julkaista täyspitkä albumi, mutta he totesivat pääsevänsä starttaamaan nopeammin EP:n voimin, ja siirtyvänsä sen jälkeen mahdollisen levyn tuotannon pariin. Kaksikko toteaa Despiserin tarinassa välissä olleen taukoakin. Tuomaala kertoo, että he Villen (Ville Vitikka, rummut) kanssa ovat yhdessä kauan takoneet vanhoja kappaleita, mutta nyt kun on hyvä kokoonpano kasassa, eivät he turhaan halunneet venyttää valmiin tuotannon julkaisemista, kun toiveissa olisi päästä laajemmin keikkailemaan julkaistun tuotannon parissa. Vuonna 2026 keikkoja onkin tulossa useampi, ja niistä Despiser kertookin sosiaalisen median kanavissaan aktiivisesti (@despiserband Instagramissa).

Halonen ja Tuomaala naurahtavat, ja toteavat, että tosiaan, Despiser ”skippasi” vaiheen, jossa niinkutsuttuja kellaridemoja olisi julkaistu, ja kokoonpano otti pitkän kaavan mukaisen tuotannon taustalle debyyttiään varten. Bändille on erityisen tärkeää se, että he haluavat tarjoilla musiikkia, jossa miksaus ja masterointi ovat priimaa. Niin ikään musiikkivideonkin osalta bändi tähtäsi visionsa mukaiseen toteutukseen, ja voinpa itse tätä juttua kirjottaessani todeta, että lopputulos on ehdottomasti bändin näköinen ja kuuloinen.
Tuomaala ja Halonen toteavat yhdessä tuumin nöyrinä ja kiitollisina, että Despiserin matkassa väkeä on ollut paljon mukana talkoissa, ja ettei ilman ystäviä ja tukea mikään tästä olisi ollut mahdollista. Herrasmiehet toivottivatkin sydämellisen kiitoksen niille kaikille, jotka ovat olleet mukana debyytin parissa. Pieni hymy kaartuu lisäksi kaksikon kasvoille, kun kysyin tarkemmin alkaneen vuoden keikkakavalkadista. Nyt keväällä Despiser esiintyy, kuinkas muutenkaan, kuin perjantaina 13. päivä maaliskuuta Vantaalla Skenesalissa yhdessä (Psychoparalysiksen) ja Bathamin kanssa. Lisäksi tänään julkistettiin, että Despiser nousee lavalle kesällä Tuskassa – itse aion lauantaina moshata eturivissä KVLT-lavan luona.
Tutustutaan bändiin!
Tomi Tuomaala (laulu, kitara)
Musiikilliset esikuvat: ”James Hetfield, Pate Mustajärvi, Herra Ylppö ja Ville Laihiala. Ehkä se myös näkyy ja kuuluu.”
Best song of all time: ”Maustetyttöjen keikalla minulle sanottiin kerran, että paras kappale ikinä olisi Jaakko Tepon Hilma ja Onni. Ehkäpä se on.”
Antti Halonen (basso)
Musiikilliset esikuvat: ”Basistina olisi helppo sanoa edesmenneet Lemmy Kilmister tai Cliff Burton, mutta en tiedä soittaisinko bassoa ilman enoani Mika ”Milli” Miettistä, edesmennyt hänkin. Sanoituspuolelta nostaisin niin ikään edesmenneet Juice Leskisen ja Gösta Sundqvistin. Erityisesti arvostan vinkkejä, joita olen itse saanut Jarkko Martikaiselta ja Sami Lopakalta. Tietääkseni he ovat elossa ja voivat hyvin. Tai vähintäänkin ovat elossa.”
Best song of all time: “Voihan… tämähän saattaa vaihdella vuoden, päivän ja jopa tunnin mukaan Frederikistä Slayeriin. Sanotaan nyt vaikka Oulun Kärppien kannattajana Sentencedin Routasydän.”
Eetu Kortetjärvi (kitara)
Musiikilliset esikuvat: ”Kitaristina se on varmaan Markus Vanhala ja Insomnium. Toinen on Five Finger Death Punchin Jason Hook! Tykkään ihan saakelisti hänen tyylistään visuaalisesti ja soitannollisesti!”
Best song of all time: “Olen miettinyt tuota, kyllä se on Insojen While We Sleep. Se vaan on kappale, joka on saanut minut vaikeimpina aikoina uppoutumaan varsinkin sanoituksiin ja melodioihin.”
Ville Vitikka (rummut)
Musiikilliset esikuvat: ”Vaikka olenkin Despiserissa rumpali, vanhana kitaristina ainoa oikea vastaus tähän on Alexi Laiho. Rumpalina voisin lisätä Gojiran Mario Duplantierin, ex-Lamb of Godin Chris Adlerin ja suomalaisista Diablon Heikki Malmbergin.”
Best song of all time: “Biisipuoli onkin hankalampi, mutta sanotaan vaikka Soilworkin Spectrum of Eternity.”
”Live for Nothing”
(Säv. Tomi Tuomaala, Despiser San. Tomi Tuomaala, Antti Halonen)
“I am not here for anyone
Forfeit. Exit. Quit. I´m done
My way was lost long ago
Aimless path. Time to go…
All is gone. What is left?
Broken within and bereft
Dispatch calls. I´ll respond
The hour has come to break the bond!
The darkness engulfing me
Yet it´s all clear. I can see
This will be my sole farewell
To the one I knew quite too well
At last this wasted life brings me
an endless night
So exhausted of everything,
I don´t see the light
The final page of this man is turning,
Why live for nothing?
No matter buried or burned,
Now a dead end is coming
A setting sun in these eyes
The final vanish, my demise
What was the meaning of it all?
I wonder just before the fall
No more tears… No more pain…
No more fears… No more, never again!
Dark thing growing so real
Hollow inside, the only feel
Everyday is fading further…
All I need is my own murder
At last this wasted life brings me
An endless night
So exhausted of everything, I
Don´t see the light
The final page of this man is turning,
Why live for nothing?
No matter, buried or burned,
Now a dead end is coming. “
Artikkelin kansikuva: Petri Sara


