Keikka-arvostelu: Black Totem, 15.3.2024, Lepakkomies
Maaliskuussa Lepiksen stagella nähtiin Turusta lähtöisin oleva orkesteri Black Totem. Yhtye esiintyi ensimmäistä kertaa nelihenkisenä kokoonpanona Helsingissä. Vuosina 2008-2016 yhtye toimi duona, kun kannuja paukutti Tony Cash ja skittaa rämpytti, samalla kauniisti ulvoen, Spit Poison. Bassossa ja taustalaulajana toimii tätä nykyä Wera Wolf ja toista skittaa soittaa Sam Hate. Kun bändin nyt näkee lavalla, niin on selvää, että bändissä bassoa kuuluu soittaa juuri Wera Wolf ja toista skittaa juuri Sam Hate.
Ennen keikkaa bändi käy parkkiksella ottamassa promokuvia 7. kesäkuuta 2024 Svart Recordsilla ilmestyvää levyä III: Sacrifice Tonite varten. Pistäkää edellä mainittu päivämäärä mieleen.
Keikka aloitetaan mainiosti kakkoslevyn (II: Shapeshifting, 2021, Svart Records) avausbiisillä ”Begone Vampire”. Lupaa hyvää, kun keikka potkitaan käyntiin tällä rallilla. Keikan aikana kuullaan tämän jälkeen sekä uutta että vanhaa matskua ja kovimmin omaan pääkoppaan kolahtavat ”Black Nekro Gloves”, ”Dead Meat” ja keikkaa päättävä loistava ”Warlock”. Okei, ”Bloodstained Owl” on myös tosi kova.
Spit Poisonin äänestä ja laulutyylistä tulee kieltämättä ensimmäisenä mieleen eräs G. Danzig, mutta itse löydän siitä myös J. Morrisonin haamun tuoksua. Musiikkiin tämä sopii täydellisesti ja kokonaisuudesta tulee miellyttävällä tavalla rauhallinen ja turvallinen, jos sallitaan näitä adjektiivejä käytettävän tällaisesta musasta. Sielu lepää joka tapauksessa.
Bassossa kauhua viljelevä Wera Wolf näyttää suurimman osan keikasta lähinnä haluavansa paeta takaisin arkkuunsa mahdollisimman pian. Tulee jopa hieman creepy fiilis tästä, mahtavaa!
Sam Hate taas näyttää yleisölle, että hän on rokkimies viimeistään siinä vaiheessa, kun nahkarotsi saa kyytiä ja jäbä vetää loppukeikan yläkroppa paljaana Stetson päässä. Rock n’ roll!
Tony Cash on rummuissa eläin. Hän keskittyy olennaiseen, vaikka herääkin välillä biisien välissä rumpalimaailmastaan juttelemaan muiden kanssa. Erehdyin muuten zoomaamaan yhtä keikalla ottamaani kuvaa. Ei olisi pitänyt. Muiden silmät ovat kesken biisiä kiinni tai katse soittimissaan tai jossain yläilmoissa, mutta kun zoomaa Mr. Cashiin, niin hänen silmänsä tuijottavat suoraan minua. Ehkä jopa kaulaani. Voi hemmetti, tyyppi ei olekaan pelkkä eläin, vaan peto. Tuon kun olisin livenä bongannut, niin olisin hiljaa viheltäen moonwalkannut itseäni ulos venuelta.
Keikka oli kaiken kaikkiaan miellyttävä. Mikäli Black Totem viihtyy paremmin kotikentällään, lähden ilman muuta seuraavaksi Turkuun keikalle. Ennen sitä käyn kuitenkin Bar Loosessa kun Black Totem pistää seuraavan kerran Helsingin sekaisin lämppäämällä hienoa orkesteria nimeltään The Coffinshakers. Perjantaina 24.5.2024, nähdään siellä.
PS. Käykää tutustumassa bändin videoihin Youtubessa. Ja kuunnelkaa muutenkin niiden musaa. DS.
