Bring Me The Horizon julkaisi kesäkuun alussa uuden ”POST HUMAN: NeX GEn” albuminsa, jonka julkaisua bändin fanit ovat odottaneet kuin kuuta nousevaa. Odotukset olivat korkealla, ja BMTH:lle ominaiseksi muodostunut yllätyksellisyys ihastutti kuulijakunnan monigenreisellä kattauksellaan. Sekaan mahtuivat toki ne negatiivisemmatkin kommentit, mutta uskon, että bändille on tärkeintä se, kuinka paljon NeX GEnistä puhutaan metallisomessa, ja mediassa. Itse osasin henkisesti varautua siihen, että singlejen ”sTraNgeRs”, ”DiE4u”, ”LosT”, ”DArkSide” ja ”Kool-Aid” jälkeen ei albumilta varmasti löytyisi paljoa uusia yllätyksiä – onneksi olin kuitenkin väärässä odotuksissani. Albumi on kuin hypercoren- ja rockin aarreaitta, josta bändin aikaisen tuotannon faneillekin löytyy ruokaa sielulle niin atmosfäärisesti tunnelmoiden, kuin raivokkaasti moshaten.
Albumin avaa [ost] dreamseeker – intro, joka johdattelee dystopisen äänimaiseman saattelemana kappaleeseen YOUtopia. YOUtopia on kaunis, tunnelmaltaan herkkä, mutta energinen startti albumille, jossa Oliver Sykesin ääniala pääsee esille niin huudoissa, mutta myös puhtaassa laulussa. YOUtopia on oman tulkintani mukaan kappale ihmisyydestä, ja oman mielen synkkien maisemien navigoinnista. Albumin kolmas kappale Top 10 staTues tHat CriEd bloOd siirtää kuulijan hypercoren generelle ominaisesti vauhdikkaampaan ja aggressiivisempaan fiilikseen, jossa pop-punkista ammennetut elementit tuovat mieleen vuosituhannen alun emolegendat. Juuri kun kuvittelin, etten voisi enää enemmän yllättyä Bring Me The Horizonin monipuolisuudesta, jyrähtää albumin neljäs, Deftones-mainen liMOusIne kappale ilmoille. Jestas, mikä biisi! Kappaleessa vierailee upeaääninen AURORA, jonka karmivan kaunis ääni tuo täydellisen lisän kappaleen mystiselle tunnelmalle. liMOusIne on ehdottomasti oma suosikkini albumista.
DArkSidesta olenkin jo aikaisemmin singlenä tänne kirjoitellut, ja se myös toimii erinomaisena jatkona liMOusInesta ammennetulle tunnelmalle. a bulleT w/ my namE – kappale on jälleen pop-punkin ja raskaan coren maukas yhdistelmä, jossa vieraileva Underoath viimeistelee kokonaisuuden. [ost] (spi)ritual tauottaa albumia elektroa ja spirituaalista tunnelmaa yhdistellen, joka pohjustaa albumin surullisimman kappaleen, n/A:n. n/A on sydäntäsärkevä kuvaus addiktiosta, joka ei kuitenkaan melodisesti surkuttele, vaan tarttuu negatiivisuuteen lyriikoissa, ja purkaa raskaiden riffien ja huutojen siivittämänä patoumat – punk on jälleen selkeästi tapetilla, kun omat demonit ajetaan pois alitajunnasta. LosT jatkaa albumia energisesti, ja jo singlenä sekä mahtavalla musiikkivideollaan hurmannut kappale kuulostaa edelleen freesiltä. sTraNgeRs on albumin selkein balladi, ja vaikka sen julkaisusta onkin jo tovi, ei sen fiilis laimeennu osana kokonaisuutta. Albumia seuraavaksi jatkava R.i.p. kappale on hypercorea isolla H:lla. Elektroniset elementit värittävät nopeatempoista kappaletta, ja Sykesin puhdas laulu yhdistettynä raskaisiin elementteihin tekee R.i.p:istä albumin mielenkiintoisimman pysäkin. Mutta sittenpäs sen raskaammaan soundin pariin – AmEN! on bändin kuulijakunnan aikaisimpien albumien faneille. Kappaleella vierailevat räppäri Lil Uzi Vert ja Daryl Parumbo Glassjaw:sta, ja Sykes kumppaneineen osoittaa, että core ja raskas soundi taittuvat bändiltä kuin vuosi olisi 2008.
Yllätyksiä jatkaa albumilta seuraavaksi kajahtava [ost] p.u.s.s.-e joka tuo kulttimaisen äänimaailman esittelemänä jopa hämmentävän nopean hyper-elektronisen äänimaiseman kuulijan korville – en edes oikein tiedä, kuinka tätä kappaletta pitäisi kuvailla, ainakin BMTH pääsee yllättämään. Aiemmin julkaistujen singlejen joukosta seuraavaksi kappaleeksi albumille valikoitui DiE4u – kappale ei ole vanhennut päivääkään, ja tuo emoilevan romanttiset fiilikset pinnalle kerta toisensa jälkeen. Albumin päättää DIg It, jossa pelimaailmasta ammentava audiologi alussa vie kuulijan melodisen balladin äärelle. Äänimaailma on atmosfäärinen, raskas, mutta samalla herkkä. Tuntuu sille, että tämä on täydellinen päätös albumille raskaiden kitaroiden säestämänä ja dynaamisine elementteineen.
Kokonaisuudessaan POST HUMAN: NeX GEn on vahva albumi Bring Me The Horizonilta, jossa genrekokeellisuus yhdistyy bändin rakastettuihin raskaisiin elementteihin. BMTH:lla on bändinä ainutlaatuinen kyky yllättää faninsa tuotantonsa äärellä. Albumi kätke sisälleen monia yllätyksiä, ja näistä liikkuu jo useissa Reddit-ketjuissa mitä villeimpiä teorioita. Albumin yllätyksistä, ja Bring Me The Horizonin julkaisemasta ARG-verkkopelistä kerron omassa artikkelissaan.
Arvosana: 4/5
Tarkista BMTH:n Suomen keikkapäivämäärät täältä
