Syyskuussa markkinoille ilmestyi erään bändin debyytti-LP YLI LAIDAN. Bändin nimi vie ajatukset suoraan punk rockin maailmaan, ja tässä vaiheessa sopiikin kysyä itseltään, että onkohan bändin nimi nyt sitten ihan väärä ja harhaanjohtava? NO EI!
Bändin nimi NO EI! on mitä mahtavin ja oli melko luksusta saada levy suoraan käteen bändin laulajan Kimmo Pengerkosken kotiini tuomana. Sinä hetkenä kesken ollutta joulukuusen koristelua ei tietenkään voinut keskeyttää, mutta odotin kovasti jo jälkikasvun nukkumaan menoa ja omaa aikaa. Illemmalla pääsin sitten vihdoinkin tutustumaan levyyn. Levyn kansi on kaunis kuin mikä. Yksinkertainen, selkeä, varustettu hyvillä värikombinaatioilla ja vieläpä tikku-ukkomaisilla piirustuksilla! Tästä voi levykannen (!) mukaan kiittää Enni Pastilaa. Kiitos Enni!
NO EI! on tällä levyllä Teemu Horto (kitara), Kimmo Pengerkoski (laulu), Kim Kannussaari (rummut ja taustalaulu) ja Matti Larinmäki (basso ja taustalaulu). NO EI! on jo muutaman vuoden tehnyt musaa tällä nimellä ja myös keikkaillut ahkerasti, mutta esikoislätty ilmestyi siis vasta nyt herran vuonna 2024.
Levyn A-puoli toivottaa sinua tervetulleeksi raidalla ”Viimeiset viivalla”, ja olen heti kuulevinani yksi lempparibändini Asta Kaskin musiikillisen kaiun 80-luvulta. Tekstissä avataan ulkopuolisuuden tunne ja tilanne, joka on monelle hyvin tuttu kouluajoilta ja elämän varrelta muutenkin. Vahva alku.
”Joka alan idiootti” on ehkä A-puolen kovin biisi. Siinä laulu ja sanat sopii parhaiten yhteen musiikin kanssa. Läpi levyn kuullaan muutenkin perinteistä punkin kyseenalaistamista ja kannanottoa, välillä suoremmin, välillä hieman piilotettuna. Musiikillisesti käydään usein lähellä hc-vauhtia, jolloin laulurytmin yhteensopivuus musiikin kanssa ei aina ole (ymmärrettävästi?) etusijalla. Tämä on tietty makuasia ja kaikille tällä ei ole merkitystä. Itse tykkään enemmän siitä, kun musa ja laulu rakastelevat, tai ovat vähintään lusikassa. Tämä fiilis jää levyllä mielestäni ehkä vähän vajaaksi, vaikka biisit ovatkin mielestäni tarpeeksi melodiset, jotta tämän symbioosin saisi aikaiseksi, jos haluaisi. Tästä huolimatta koen, että Pengerkosken laulu on läpi levyn oikein hyvä ja vahva ja miellyttävä. Sanoitukset ovat myös varsin mielenkiintoiset, vaikka ne eivät aina avaudukaan ihan heti tai selkeästi. Hyvä niin, aina on kivempi ajatella ja tulkita itse.
”Delete”, A-puolen viides biisi, jatkaa tasaista levyn alkua hyvällä vauhdilla, mutta joku tarttuvampi sing-a-long olisi mielestäni ollut paikallaan nostamassa biisin vielä korkeammalle tasolle. Edit: Ei, syönkin sanani! Kun tämän kuuntelee sadatta kertaa, niin tämä on just hyvä näin. Ei todellakaan mitään sing-a-longia tähän, saatana! Sori, väärä hälytys.
A-puolen päättää ”Rosa Clay”, joka hienosti tuo esille monelle varmasti tuntemattoman hahmon ja pienempien puolesta taistelemisen tärkeyden.
B-puolen avaa ”Lahottajasienet kaupunkipuissa”, joka ei välttämättä ole niin kieli poskessa sanoitettu kuin ensin voisi luulla. Hyvä biisi. ”Pahkasian aika” on mahdollisesti levyn parhaiten sanoitettu biisi. ”Mies yli laidan” kenties levyn paras biisi. ”Faktankarkoittaja” on prätkämäisesti eteenpäin rullaava otus loistavilla lyriikoilla.
B-puolen päättää muuhun levyyn verrattuna hieman rauhallisempi biisi ”Luomisen pilarit”. Tämä menee itse asiassa meikäläisen topkolmoseen, vaikka pronssille jääkin. Tulkinnan oikeus kun on kuulijalla, niin totean, että tämä kertoo elämän alusta sen fyysisimmässä muodossa. Eli siitä kun rakastelu on alkamassa tai ehkä juuri ihanimmalla tavalla päättymässä.
Levyn soundi on niin kliininen ja puhdas, että mietin miltä tämä levy olisi kuulostanut 80-luvulla? Rosoisempihän se olisi ollut ja moni olisi varmasti sellaisesta versiosta tykännyt enemmän. Minua ei kliinisyys haittaa, päinvastoin, musiikki tavoittaa mielestäni usein sen seuraavan tason, kun kuulee kaikki soittimet ja laulun hyvin.
Bändin NO EI!:n voitte nähdä noin viikon päästä (8.1.2025) Lepiksessä, siellä mukavaa tunnelmaa luovat NO EI!:n lisäksi Aresti ja Hot Kommunist. Nähdään siellä!
PS. Levyn YLI LAIDAN ilmestymisen jälkeen basson varteen on tarttunut mm. The Shrieks:istä tuttu Sanna Reponen. DS.
