Tavastia Is A State Of Mind – Lost Society ja Luna Kills käynnistivät kotimaan keikkakautensa

Julkaistu:

Loppuunmyyty Tavastia. Kiirastorstai. Kaksi kovaa kiertävää vientituotetta, jotka molemmat olisivat täyttäneet lattian yksinäänkin. Hevifania hellitään. Tsekkaa kuvagalleria ja keikan fiilikset alta!

Luna Kills

Lämppäribändin rooli ei aina ole se kiitollisin. Pieni nurkka varattuna jostain lavan reunalta, valot automaattisesti sinnepäin ja äänet vähän miten miksaajaa huvittaa.

Onneksi nyt ollaan Tavastialla ja tällaiset ongelmat voidaan unohtaa täysin – lavalle nousee tällä hetkellä todella tiukassa livevireessä oleva seuraava metallin vientituote. Luna Kills keulakuvansa Lotta Ruutiaisen johdolla on tullut ottamaan oman yleisönsä. Ja menneen vuoden rundaus suuremmilla stageilla näkyy. Takarivin rokkipoliisia hymyilyttää.

Ensimmäisen kokopitkän albuminsa vuonna 2025 julkaissut nelihenkinen kuopiolaisuus toi Tavastialle valtavan määrän energiaa. Yhtyeen musiikissa yhdistellään modernin metallin (kaupallisia) elementtejä nu-metallimaisista scratcheistä niskoja rasittaviin väliosiin. Ruutiainen taiteilee vokaaleissaan melodisesta laulusta raspisoundien kautta aina jazz-vibratoon asti. Monipuolisuus, yhtyeen panos omaan taiteeseensa ja ansaittu itsevarmuus tekevät kokonaisuudesta ehjän, ammattimaisen ja monilta osin erittäin valmiin. Aiemmin musiikkinsa sinkkuina julkaissut (ah, tätä nykyaikaa) yhtye kertoi albumikokonaisuuden syntyneen ”kuin vahingossa” ja vastaavia vahinkoja olisi suotava tapahtua Luna Killsin tulevalla matkalla enemmänkin. Yleisö saadaan otteeseen, suurimmat hitit irrottavat väen yhteislauluun, pitti pyörii yksinkertaisesti käskemällä ja jopa takarivin rokkipoliisin selkä alkaa valumaan hikeä – niin hyvin ”lämmittäminen” bändiltä sujuu. Hieman lisää materiaalia (mielellään kokopitkiä, kiitos!), suurempaa mediahuomiota (suomimediat huom.!) ja tässä on oltava seuraava suomimetallin suurnimi.

Erityismaininnan Luna Kills ansaitsee, yhtyettä itseään lainaten ”kilpaurheilijamaisesta”, omistautumisesta omalle projektilleen. Yhtye ei ainoastaan sävellä biisejään, vaan tuottaa ne käytännössä alusta loppuun itse. Ruutiainen on vastuussa teksteistä sekä yhteen visuaalisesta ilmeestä – tämä on siis samaan aikaan sekä monipuolinen leikkikenttä, että osoitus koko kyvykkyytensä suuntaamisesta oikeaan kokonaisuuteen.

Toimitus suosittelee vilkaisemaan Luna Killsin keikkakalenterin. Bändi kertoo itse olevansa ensisijaisesti livebändi, ja se näkyy: vuonna 2025 bändi on soittanut älyttömät 58 livekeikkaa! Vuodelle 2026 niitä on bookattu jo 36! Tästä pojat ja tytöt mallia – rautaa taotaan, kun se on kuumaa!

Keikan biisilista:
Deep Cuts
Love U
Sadist
Sugar Rush
Hallucinate
We were born to die
Slay Ur Enemies
Fever Dream
Leexh
Burn the World with Me



Lost Society

Edellisen suomikeikkansa viime vuoden marraskuussa soittanut Lost Society on tällä hetkellä kenties kuumin suomalaisen metallimusiikin lipunkantaja. Yhtye täyttää jokaisen kansainvälisen standardin alkaen taitavasta sävellystyöstä, tiukasta ja virheettömästä soitosta sekä selkeästi loppuun asti ajatellusta kokonaisuudesta. Keikka rakennetaan yhtyeen koko tuotannon kautta aina alkuaikojen kiukusta uusimman levyn singlelohkaisuihin ja Sammylle itselleen merkittäviin sävellyksiin.

Lost Society on rakentanut tarinaansa sitkeästi jo lähes kaksi vuosikymmentä. Lavalla käy ilmi, kuinka tälle hankkeelle on annettu kaikkensa, ja kuinka se on ainoa elämä jonka yhtye tietää. Lavalla näkyy samaan aikaan palo tehdä aina vain enemmän, aina vain paremmin, aina vain suuremmin. Mutta samaan aikaan epäusko siitä, että yhä vielä tämänkin levyn jälkeen yleisö saapuu paikalle. Yleisö laulaa mukana. Yleisö huutaa ja palvoo.

Bändi on tiukassa kunnossa. Soitto kulkee virheettömästi ja lavashow valoineen on rakennettu vastaamaan minkä tahansa kansainvälisen headlinerin vastaavaa. Jokaisen valomiehen tulisi käydä opintomatkalla näiden herrojen valopöydän takana; keikka on näyttävä, monipuolinen ja saa bändin näyttämään suurelta, itsevarmalta ja ennen kaikkea visuaaliselta. Onkin syytä kysyä, olisiko tässä jo ihan aidosti se pääesiintyjä suomalaisten kesäfestareiden päälavalle? Maailmalta ollaan valmiita roudaamaan tänne jos jonkinlaista has-beeniä lipputulojen toivossa, mutta samanaikaisesti laiminlyömme sen ilmiselvän: maassamme on jo Tuskan päälavan lunastava metalli-ilmiö.

Kitarasoolot, musiikillinen virtuositeetti, rakkaus yleisöä kohtaan ja teini-ikäisen uran aikana kehittynyt sävellystaito kantavat läpi 75 minuuttisen setin ilman hengähdystaukoa. Keikka on rytmitetty hyvin. Bändi vuorottelee nopeiden punk-trash-ralliensa ja selkeästi radioystävällisempien yhteislaulujen välillä saumattomasti. Yleisö joutuu taistelemaan jaksaakseen Elbannan energian mukana. Yleisössä crowd-surffataan, takarivin perimmäisessä nurkassakin meinaat saada vieressä joraavan kyynärpään ohimoosi. Bändi tuli, näki ja voitti.

Jokainen paikallaolija omaa varmasti oman suosikkinsa yhtyeen tuotannon matkalta, ja tämä keikka todella tarjosi meille jokaiselle jotakin. Alkuaikojen trash on saanut rinnalleen melodisempaa, syvällisempää ja kaikinpuolin monipuolisempaa tuotantoa, joka aiheesta synnyttää vertailua jo sellaisiin kansainvälisiin suurnimiin kuin Avenged Sevenfold. Seuraava trashin suurnimi on nykyinen metallin suurnimi – ja allekirjoittaneelle monipuolisuus, laajan yleisön tavoittaminen ja musiikillinen sekä sävellyksellinen kasvu ovat aina lähtökohtaisesti hyvä juttu. Internetin puristikritiikkikommentaattorit olkoot keskenään väärässä – jos meillä on Suomessa tämän taitotason monipuolinen, intensiiivinen metallin (ja kitarasoolojen) suurnimi, olkaamme kaikki ylpeitä.

17. keikka legendaarisella Tavastialla. Loppuunmyyty venue ja mahdollisesti (toim. huom: faktantarkistaja pääsiäislomalla) suurin pitti, mitä Tavastialla on koskaan nähty. There’s nothing like home!

Onneksi on Lost Society!

Keikan biisilista:
Afterlife
Blood Diamond
Blood on your hands
112
Underneath
Dead people scare me (But the living make me sick)
I am the antidote
Riot
Is this what you wanted?
Synthetic
Nonbeliever
Kill/N.W.L.
Into eternity
Kill the light
No absolution
Hell is a state of mind
Awake

Teksti: Antti Korkiamäki, @akorkiamaki
Kuvat: Teemu Pitkäkoski, @teemusam

UUSIMMAT ARVOSTELUT

UUSIMMAT HAASTATTELUT

spot_img

Discover more from Dystopia

Subscribe now to keep reading and get access to the full archive.

Continue reading