Maaliskuun Musta Messu kokosi Lahteen pari kuukautta sitten jälleen nipun suomalaisen metallin kovia nimiä – ja niiden joukossa tinkimättömän tyylikästä metallia tarjoilevan herramieskonklaavin, Emperagen.
Finlandia-klubilla minua kättelee hyväntuulinen, hymyilevä, joskin itseironisen hirtehinen joukkue herrasmiehiä, jotka ovat jo selvästi täysin mukana Maaliskuun Mustan Messun tunnelmassa. Istuudumme alas backstagen puolella kirjaimellisesti pyöreän pöydän ääreen, ja avaan haastattelun kysymällä, millä fiiliksillä Emperage on suuntaamassa kohti iltaa.
“Oikein hyvillä fiiliksillä. Hyvä soundcheck ja hyvät ruuatkin saatiin”, bändi virnistää.
Se on vastaus, jonka he itsekin nauraen tunnistavat “keski-ikäiseksi”, mutta juuri siinä piilee Emperagen viehätys: kokemus kuuluu, mutta energiasta ei tingitä vähääkään. Kokoonpano sanoo odottavansa settiään, ja lupaa selkeästi energistä show´ta herättelemään Finlandia-talon yleisöä Mustan Messun toisena artistina Klubi Stagen puolella. Kylläpä tuo setti lupauksen lunastikin.
Vaikka Emperage on verrattain tuore nimi suomalaisessa kentässä, sen jäsenistö koostuu pitkän linjan muusikoista, ja se kuuluu musiikissa selkeästi. Niille, joille laatu ratkaisee death metalissa, on Emperagen tuotanto kuin turvasatama loputtoman suuren genren reunalla. Jokainen julkaistu kappale tuntuu tarkoin ja rakkaudella tuotetulta, ja kokoonpanon saumaton yhteistyö kantaa tuotantoa sametin pehmeästi ja elämää suuremmalta tuntuvalla raa´alla voimalla. Soundi on genrerajoista suruton, ja samalla nerokkaan vapaa. Emperage ei takerru siihen, missä lokerossa tuotannon pitäisi olla, vaan tekee sen täysin omilla ehdoillaan ja pitkän linjan kokemuksella.
Sain kuulla, että illan keikalta voi odottaa myös kurkistusta tulevaan: ”Mukana on pari biisiä, joita ei ole vielä julkaistu”, bändi paljastaa ja mainitsee työnimen kuten ”Murder of Crows”. Kyseessä on käytännössä ensimaistiaiset tulevasta debyytistä. Ja se debyytti? Sitä saamme jäädä vielä hetkeksi hartaasti odottamaan. Bändi kertoo: “Ei vielä kalenterissa – muutamista biiseistä puuttuu vielä vokaaleja. Mutta ehkäpä syssyllä.” Samassa lauseessa vilahtaa jo myös seuraava askel: julkaisua tukemaan on suunnitteilla keikkoja. Emperage ei ole jäämässä studioprojektiksi. Allekirjoittanut journalisti jää vahtimaan tulevien keikkojen julkaisuja kuin kuuta nousevaa.
Bändi, jonka live jättää sanattomaksi
Hiki, liike ja yhteinen energia – Kun puhe kääntyy live-esiintymisen parhaisiin elementteihin, tulee hetkeksi hiljaista. “Riittääkö sulla nauha siinä?” bändi naljailee leikitellen, ennen kuin Mikko Virtanen kiteyttää:
“Se on yhdessä soittaminen ja hyvän meiningin luominen yleisöön.”
Emperagen kohdalla live ei todellakaan ole pelkkä toisto studioversioista. Se on suorastaan räjäyttävän energinen elämys, jossa saa pitää kiinni hatustaan, kun heviletit viuhuvat tuulikoneen propellejakin lujempaa.
“Me liikutaan lavalla paljon, joskin ilman koreografiaa – kyllä siinä hiki tulee vanhoille miehille”, bändi nauraa.
Ja juuri se energia erottaakin Emperagen monesta: kokemus ohjaa, mutta energia on edelleen hallitsemattoman mukaansa tempaavaa, ja samalla tinkimättömän tiukkaa sekä ammattitaitoista. Liveympäristö nostaa kappaleet uudelle tasolle, ja tuo sen kaivatun ”ahaa-elämyksen” elementin siihen, miksi musiikkia mennään livenä kuuntelemaan.
Suomalainen metalliskene elää ja voi hyvin
Kysyessäni Emperagelta siitä, mikä suomalaisessa metalliskenessä on tällä hetkellä mielenkiintoisinta, he mainitsevat salamannopeasti sen, kuinka eläväinen, aktiivinen ja yhteisöllinen ympäristömme on. Emperage ei näe ympärillään kuihtuvaa kenttää – päinvastoin.
“Suomalainen metalliskene voi tosi hyvin. Keikkoja on helvetisti ja ne illat on harvassa, jolloin ei olisi jotain kovan luokan bändiä, jota lähteä katsomaan”.
He nostavat esiin myös sukupolvien jatkumon merkityksen: “Kun teinit soittaa Slayeria, niin tilanne ei voi olla huono.” Ajatus on yksinkertainen ja samalla lohdullinen. Metallikulttuuri ei todellakaan ole katoamassa, vaan se elää, muovautuu ja uusiutuu jatkuvasti. Rock Camp -ilmiön kaltaiset hankkeet vain vahvistavat tätä kehitystä.
“Älä jää kellariin” – viesti nuorille muusikoille
Bändin ehkä tärkein viesti tulee kysyttäessä neuvoja nuorille muusikoille. Se ei ole tekninen eikä romantisoitu – vaan suora.
“Älä häpeä mitään. Genrerajat on hävinneet.” Emperage alleviivaa ajatusta, joka näkyy myös heidän omassa tekemisessään: death metal ei ole enää suljettu lokero. “On ihan ok tykätä dödiksestä ja modernista metallista samaan aikaan.”
Toinen neuvo on vielä konkreettisempi: “Ei kannata jäädä nyhjäämään yksin kellariin – keikoille vaan.” Pitkäjänteisyys, verkostoituminen ja altistuminen ovat edelleen avaimia. Kukaan ei tule hakemaan kotoa.
Hyvää musiikkia hyvin soitettuna
Kun haastattelu lähenee loppuaan, Emperage tiivistää itsensä tavalla, jossa kuuluu sekä itsevarmuus että pilke silmäkulmassa:
“Hyvää musiikkia hyvin soitettuna, komeita jätkiä ja energistä meininkiä.”
Ja ehkä olennaisin lause tulee sivuhuomautuksena: “Näillä kilsoilla ei enää jaksa välittää genrerajoista.” Se saattaa lopulta olla juuri se tekijä, joka tekee Emperagesta niin kiinnostavan. Ei siksi, että he yrittäisivät keksiä pyörää uudelleen, vaan siksi, että Emperage tekee musiikkia juuri sillä tavalla, joka tekee bändistä omanlaisensa, tinkimättömän ja ennen kaikkea tyylikkään.
