Ankea on festivaali, joka syntyi tyhjiöön – ja päätti täyttää sen omilla uniikeilla elementeillään. Huomenna 5.6.2026, Tampereen Hiedanrannassa alkaa kesä täydellisen rosoisessa tunnelmassa, jossa kaksipäiväinen alternatiivisen metallin ystävän unelma saa siivet alleen.
Vanha tehdasalue soi betonissa, graffitissa ja järven rannalle pysähtyneessä ajassa. Paikassa, jossa post rock, proge ja muu alternatiivinen metalli saavat arvoisensa kehdon: Tätä kaikkea on ensimmäistä kertaa järjestettävä Ankea Festival. Sain ilon haastatella festivaalin toista järjestäjää Sami Silvennoista, ja kävimme läpi tarinan rakkaudesta alternatiiviseen soundiin, jolle tilausta on ollut Suomessa jo kauemman aikaa.
Ankea Festival järjestetään tänä vuonna ensimmäistä kertaa – mikä oli se puuttuva palanen, jonka halusitte tuoda suomalaiseen festarivalikoimaan?
“Se on ehdottomasti ne bändit.”
Taustalla on kahden toimijan – Nahka Agencyn ja Alt Agencyn – yhteenliittymä. Kaksi näkökulmaa, jotka kohtasivat samassa ongelmassa: tietyille genreille oli tilausta ja fanikuntaa, mutta sille ei ollut paikkaa.
Silvennoinen on vuosia myynyt suomalaisia artisteja ulkomaille ja tuonut kansainvälisiä nimiä Suomeen raskaamman musiikin saralla. Samaan aikaan Alt Agencyn Marko Nikula oli huomannut, että proge, post-rock ja vaihtoehtoinen raskas musiikki liikuttavat yleisöä – klubitasolla. Festivaalien artistikiinnityksissä tällaiset helmet jäivät sivuun.
Samanaikaisesti yleisö oli kuitenkin olemassa. Tästä syntyneestä ja havaitusta tyhjiöstä rakentui Ankea Festival, joka on ennen kaikkea järjestäjiensä kädenjäljen näköinen, rakkaudella rakennettu, ja musiikista innostuva mekka kaikille niille, jotka rakastavat klubikeikkoja, ja arastelevat festareille lähtöä. Ensimmäisen vuoden lipunmyynti vahvisti järjestäjilleen nopeasti, että kyseessä ei todellakaan ollut pelkkä kokeilu, vaan vastaus jota oltiin odotettu kauan.
Moni festari lupaa uniikkeja elämyksiä – mikä erottaa Ankean muista kesän tapahtumista?
Silvennoinen pysähtyy hetkeksi ennen vastausta, ikään kuin harkiten, miten selittää jotain, mikä ei ole yksittäinen asia. Lopulta hän kiteyttää suorastaan nerokkaasti:
“Ankea on festari, joka on haluttu järjestää eri tavalla.”
Voin allekirjoittaen kuulemani perusteella luvata, että kyse ei ole pelkästä markkinointilauseesta. Silvennoinen on kokenut, miten suuria festivaaleja rakennetaan – suuret kentät, suuret kumppanit, suuret kompromissit. Ankeassa kaikki lähtee päinvastaisesta suunnasta. Festivaalilla ei muun muassa ole suurta panimokumppania, eikä valmiiksi pureskeltuja vastauksia mukavuuksiin. Sami kertoo, että kaikki ratkaisut on tehty festivaalin näköisiksi: Oluet tulevat pienpanimoista, alueella on Tiiman cocktail-baari, ruokarekoissa valikoimassa ovat muun muassa vegaaninen Hoax ja ihana Maranga – jopa artisticatering on vertaansa vailla: Ruoka saapuu Nonnilta. Silvennoinen naurahtaa iloisesti ja toteaa,
“Se on järjestäjiensä näköistä hihhulointia.”
Mikä olisikaan uniikimpaa: Isoissa tapahtumissa tällainen lähestymistapa voisi olla vähintäänkin hankala, ehkä jopa mahdoton. Festarin kompaktiudessa jokainen valinta näkyy ja tuntuu sen kävijöissä, ja juuri näistä elementeistä rakentuukin tapahtuma, jollaisesta voi innostua niin pienpanimo-oluesta nautiskeleva Texturesin aalloilla ratsastava oman elämänsä progekuningas, kuin A.A. Williamsin elegantin herkässä tulkinnassa lepäävä, kasvisruokaa rakastava alternatiivisen musiikin ystävä. Ja tästä kohtauspaikasta syntyykin se kokemus, joka puhututtaa. Festari – jossa kaikille on kaikkea, ja kaikkea on turhankin hyvin.
Miten Ankean miljöö valikoitui?
Silvennoinen vastaa nopeasti todeten, ettei festarille ehkä olisi oikea paikka esimerkiksi stadionilla stadionilla tai Hakametsän jäähallin parkkialueella. Vastaus on enemmän kuin pelkkä logistinen huomio. Ankea tarvitsee paikan, joka tuntuu siltä kuin miltä sen musiikki kuulostaa: Punatiilirakennuksia, 200 metriä graffitiseinää, jälkiteollinen maisema järven äärellä. Se ei ole siloteltu tai viimeistä kulmaa myöten somistettu – vaan oikea, ja Ankea. Sami kertoo, että festivaalin visuaalinen ilme ei ole päälle liimattu, vaan johdettu ympäristöstä, jopa festarin grafiikoita myöden, jotka insprioituvat Ankean miljööstä. Mainoksia ei lisätä turhaan ja paikan annetaan puhua puolestaan.
Perustuivatko artistivalinnat omaan makuun vai yleisön suosioon?
”Molempiin, mutta ensisijaisesti tekijöiden musiikkimakuun.” Silvennoinen toteaa, että sekä hän, että Marko Nikula ovat erityisen mieltyneitä siihen musiikkiin, jota Ankeassa kuullaan. ”Halusimme tuoda artisteja, jotka eivät ole aiemmin esiintyneet Suomessa tai joita nähdään täällä harvoin.”
Lineupissa kuullaan sekä pienempiä että suurempia nimiä. Sami toteaa, että esimerkiksi Ihsahn ja Leprous samassa paikassa mahdollistavat monenlaista, ja heidän yhteisbiisejäänkin saatetaan kuulla. Odotankin jo sormet ristiissä, kuuluuko kesäillan hämärässä upeat kappaleet, ”Contaminate Me” ja ”Thorn”.
Ankea ei pyri maksimoimaan yleisöä – vaan rakentamaan kokonaisuuden, joka tuntuu kuratoidulta. Se tarkoittaa myös riskejä. Logistiikka haastaa, budjetti venyy. Lopputuloksena on kuitenkin liuta uskomattoman upeita nimiä, joita Suomessa nähdään harvoin tai ensimmäistä kertaa. Silvennoinen toteaa, että Katatonia toimii festivaalin ensimmäisen vuoden kulmakivenä – The Great Cold Distance – albumin 20-vuotisjuhlakeikka on historiallinen, ei vain nostalginen. Kyseessä on ainutlaatuinen setti, jota ei nähdä muualla maailmassa tänä vuonna.
“The Great cold distance on levy, joka vaikutti siihen, miltä progemetalli kuulostaa tänä päivänä.”
Onko lineupissa artistia, joka määrittää ensimmäisen Ankean tunnelman?
Silvennoinen toteaa, että moni artisti voisi täyttää tämän roolin, mutta jos yksi täytyy valita, niin se olisi Earthside. He liikkuvat instrumentaalisen post rockin ja progemetallin välimaastossa ja tekevät yhteistyötä useiden vierailevien artistien kanssa.
He saapuvat Suomeen ensimmäistä kertaa juuri Ankean kutsusta – ja järjestivät sen tueksi koko Euroopan kiertueen.
Mistä nimi “Ankea” tulee?
Nimi keksittiin yksinkertaisesti työpöydän ääressä. Sana itsessään ei ole positiivinen – päinvastoin, sitä käytetään usein negatiivisessa merkityksessä.
Silvennoinen kertoo, että Ankea halusi ottaa sanan omakseen. Se kuvaa sitä tunnelmaa, mitä festarin soundeissa on. Syynä oli lisäksi se, että festari ei halunnut sitoa nimeä mihinkään yksittäiseen genreen, jotta ohjelmisto voi elää ajan myötä.
Nimi on myös helposti lausuttava eri kielillä, mikä tukee kansainvälistä yleisöä. Ankeaan odotetaankin jo yleisöä Suomen ulkopuolelta.
Kenelle Ankea on suunnattu?
Erityisesti niille, jotka käyvät mieluummin klubikeikoilla kuin festareilla. Jos festari joskus houkuttaa, tämä voi olla se oikea.
Vaikka Suomessa kesäyöt ovat valoisia, pyrimme luomaan mahdollisimman intensiivisen tunnelman. Käytännössä tämä tarkoittaa esimerkiksi:
- – ”liikaa” vessoja
- – ”liikaa” istumapaikkoja
- – ”liikaa” asiakaspalvelijoita tiskeillä
- – ”liikaa” laadukasta ja monipuolista ruokatarjontaa
Tämä voisikin olla se festari, jolla kaikki onkin niin hyvin, että jopa sitä ankeintakin kävijää alkaa hymyilyttämään. Ankean tavoitteena on, ettei jonoja synny ja kokemus on mahdollisimman sujuva. Festari toivoo, että yleisö viihtyy koko päivän eikä kaipaa siirtymistä klubikeikan atmosfääriin ja hämärään.
Mitkä ovat Ankean arvot?
Ankea on avoin ja avarakatseinen tapahtuma. Sen tulee olla turvallinen tila – vapaa syrjinnästä ja vihasta.
Mitä muut festarit voisivat oppia Ankealta?
Emme vielä julistaudu erityisen ylpeiksi, mutta lineupissa on kuusi naisartistia 21 esiintyjästä. Raskaan musiikin kentässä tämä on jo merkittävä osuus, mutta tavoitteena on päästä tulevaisuudessa 50/50-jakaumaan.
Miltä Ankea näyttää visuaalisesti?
Punatiilinen tehdasalue järven rannalla, 200 metriä muraaleja ja graffiti-seiniä. Ei vehreyttä, vaan rouheaa teollista estetiikkaa.
Visuaalinen ilme ei ole päälleliimattu, vaan se kumpuaa suoraan ympäristöstä. Tarkoitus on antaa miljöön puhua puolestaan.
Oliko järjestämisessä jotain riskialtista, joka kannatti?
Ajankohta. Alkukesä on aina riskialtis valinta.
Valitsimme ajankohdan välttääksemme kilpailua muiden festarien kanssa, mutta esimerkiksi Rockfest ja Tuhdimmat Tahdit peruttiin myöhemmin. Lopulta väistöliike osoittautui turhaksi – mutta nyt olemme ensimmäisten festareiden joukossa avaamassa kesää.
Mitä Ankealta voi odottaa ensi vuonna?
Vuoden 2027 ensimmäinen julkaistava pääesiintyjä on elektronisempi kuin tämän vuoden artistit. Muuten ohjelmisto pysyy samankaltaisena. Ensimmäinen artisti julkaistaan nyt lauantaina 6.6.2026.
Kuten Sami toteaa:
”Jos tykkää Ankeasta vuonna 2026, niin sitä rakastaa vuonna 2027.”
Lopuksi pyysin Samia vastaamaan nopeisiin kysymyksiin.
Yksi asia, joka yllättää kävijän Ankeassa?
– Lyhyet jonot.
Yksi asia, joka voi mennä pieleen Ankeassa ja on silti ok?
– Pitkät jonot.
Jos Ankea olisi yksi levy tai julkaisu tänä vuonna?
– Katatonia – The Great Cold Distance
Onko Ankea kapinaa vai rakkaudentunnustus?
– Rakkaudentunnustus musiikintekijöille ja musiikin ystäville.
”Ankeassa ei ole kapinaa – rauhaa, rakkautta ja post-rockia.”
Näillä kuvilla ja tunnelmilla suosittelenkin lämpimästi suuntaamaan huomenna kohti ensimmäistä Ankea Festivalia Hiedanrannassa Tampereella. Uskon, että tästä elämyksestä tullaan puhumaan vielä kauan.
Liput myynnissä Tiketissä.
Ankea Festival järjestetään 5.–6.6.2026 Tampereen Hiedanrannassa. Lavalle nousevat:
Katatonia (SE)
Leprous (NO)
Ihsahn (NO)
This Will Destroy You (US)
God Is An Astronaut (IE)
SLIFT (FR)
Kælan Mikla (IS)
Circle (FI)
Earthside (US)
Virta (FI)
Demonic Death Judge (FI)
Oranssi Pazuzu (FI)
Textures (NL)
Green Carnation (NO)
Sylvaine (NO)
A.A. Williams (UK)
Bruce Soord (UK)
Ihlo (UK)
Vermilia (FI)
Rioghan (FI)
Royal Sorrow (FI)
Artikkelin kansikuva: Veera Hyppänen
