Kuuma, hiki ja nälkä. Jännitys, roudit ja savukoneita tuonut paku. Kuvaajia, iloisia tiimiläisiä, naurua ja iloista puheensorinaa. Kädet lantiolla ihmetellen seissyt basisti, johtoja ja piuhoja oikova kitaristi, hymyilevä rumpali ja ilmassa tuntuva jännitys. Lauantain Tuska vuosimallia 2026 oli päivä, jolloin Despiser -bändi oli kipuamassa KVLT-lavalle soittamaan ihka ensimmäistä keikkaansa ikinä tällä festivaalilla. Tätä voisi kutsua virstanpylvääksi.
Kello oli 11.30, kun olin kipittänyt paahtavan auringon alla Suvilahteen Hermannin Rantatien kupeeseen odottamaan, että iloinen ja Suomen hauskin basisti, Antti Halonen, tulisi vastaanottamaan minua artisteja varten varatulle portille. Minua, ja kuvaajaamme Teemua kävelee vastaan aviator -aurinkolaseihin sonnustautunut Antti: Tapansa mukaan hymy huulilla, jännitys silmäkulmissaan.
”Joku keikka tänään vissiin pitäis soittaa” – toteaa Antti hirtehiseen tuttuun tyyliinsä. Bändi ei ole kokonaisuudessaan vielä saapunut paikalle, ja logistiikka sakkasi vielä hieman tässä kohtaa. Auto ja nokkamies Tomi Tuomaala olivat vielä logistisissa haasteissa, mutta onneksi aikaa oli tässä kohtaa vielä hyvin ennen h-hetkeä, ja keikan alkamista. Meitä saatetaan porteilta kohti KVLT-lavan takaovea, jossa on jo vipinää ja iloista puheensorinaa. En oikein itsekään meinannut ymmärtää, mitä oli tapahtumassa – olihan tämä kokemuksena itsellenikin ainutlaatuinen ja ikimuistoinen.
Despiserin poppoon tapaaminen alueella oli kuin halaus tutulta ystävältä. Havaitsin olevani ylpeä bändistä jonka olen tähän mennessä nähnyt vain pienemmillä keikkalavoilla, ja siitä, miten konkreettisesti on tullut osoitetuksi, että kova työ todella palkitaan – pitkän uurastuksen jälkeen.
Meitä vastassa ollut Tuskan mediahost ohjasi Despiseria ja piti erinomaista huolta siitä, että bändillä oli kaikki tarvittava, ja erinomaiset olosuhteet. Ilmassa oli bändille tuttuun tapaan hirtehistä huumoria ja totta kai, hyväntahtoista kettuilua. Kun saavuimme Tiivistämön taakse ja bändi alkoi viemään soittimiaan sisälle, olikin itseäni vastassa jymy-yllätys. Kummelista lainattuna ”Jumalauta, tässähän on savukone!” (vaikka mailimittarista taisikin alunperin olla kysymys). Voittekin uskoa riemuni määrää, kun pyrotekniikkafirma alkoi nostamaan savukoneita monin kappalein pakettiautostaan kohti KVLTin lavaa keikkaa varten. Siirryimme Tiivistämöön ja bändi alkoi roudata kamojaan lavalle ja soundcheck käynnistyi. Savukoneita aseteltiin, pohdittiin sitä, millaisessa sumussa keikka rokattaisiin, ja nappailin kommentteja koko bändiltä Tomi Tuomaalan, Ville Vitikan, Eetu Kortetjärven ja Antti Halosen voimin. Konsensukseksi muodostui tunne siitä, että paljon on pelissä, ja nyt todella oli tosi kyseessä. Tuntui siltä, että Despiser tiedosti vahvasti sen, että kyseessä on tapahtuma, joka tulisi määrittelemään sen millaisena bändinä heidät nähdään lauantaista eteenpäin, olihan nyt kyseessä nyt herranjestas Tuska ”for god´s sake”.
Todentotta, keikka edusti bändille mahdollisuutta osoittaa heidän olevansa valmiita nousemaan suuremmille keikkalavoille. Ilokseni keikka osoitti kaikessa mahtipontisuudessaan ja erinomaisessa soundissaan, että sen lisäksi että bändi on valmis suuremmille lavoille ovat he syntyneitä muusikoiksi. Despiserin setistä voit lukea julkaistussamme Tuskan 2026 festivaaliraportin osassa 1/2.
Despiserin settilista Tuskassa
- Intro + One Man Extinction
- Taken By Death
- Shades of Hate
- Incinerable
- Drowning
- Weakness (feat. upea Sara Strömmer, joka nousi Tuskan lavalle mukaan kappaleeseen)
- Live for Nothing
Keikan jälkeen yleisöstä poimittujen reaktioiden perusteella ja pyörineen moshpitin osalta totesin, että Despiserin synkän maukas soundi maistui muillekin, eivätpä kaikki halukkaat edes mahtuneet sisälle Tiivistämöön. Kun showtime oli juhlittu, kyyneleet pyyhitty ja maan kamaralle palattu tästä rinnakkaistodellisuudesta lavan takana bändiä kuvatessa, lähetin Antti Haloselle viestin, ja kysyin olisiko minun mahdollista saada bändiltä kommentteja keikan päätyttyä. Tämä osoittautui hieman hankalammaksi harjoitukseksi kuin mitä olimme ajatelleet.
Loppu hyvin, kaikki hyvin, ja iloiset veikot istuutuivat kanssani haastattelunurkkaukseen purkamaan sitä, mitä KVLT-lavalla oli tapahtunut. Mainitsinkin jo alussa, että tälle kollektiiville huumori on kuin toinen äidinkieli, vaikka soundi onkin synkempi ja raskas. Eipä siis minua yllättänyt pätkääkään, kun Tomi Tuomaala riisui bootsit jalastaan, ja totesi: ”Olo on ku paskalla ois käyny, ”tuskan” parahdus on päästetty”. Koko haastattelunurkkaus raikui naurusta. Kysyin Despiserilta tunnelmista keikan jäljiltä.
Rumpali Ville Vitikka toteaa: ”Ollaan ladattu paljon henkisiä voimavaroja tähän, ja fiilis on tosi positiivinen. Innostus ja odotus on ollut tosi vahva, ja kyllähän se tunne oli uskomaton, kun h-hetki oli käsillä”.
Kitaristi, ja Suomen siistein rokkipoliisi Eetu Kortetjärvi sanoo pilke silmäkulmissaan: ”Nälkänen! Lisää vaan samanlaisia keikkoja. Tää keikka oli erinomainen tiivistys sille, että miksi me tätä tehdään”. Ville lataa kompaten ”Se oli pelkkää nautintoo lavalla”. Eetu jatkaa todeten ”setin mitta oli juuri sopiva, lavalla ehti hikoilla”.
Ville sanoo hymy huulillaan, että bändillä oli vahva luotto omaan hommaan, ja että ennen keikkaa bändi treenasi paljon. Lavalla ei hötkyilty. Antti Halonen, tapansa mukaan pohtii hetken, ennen kuin kokoaa ajatuksensa. Antti kertoo, että hän kävi ensimmäistä kertaa Tuskassa 20 vuotta sitten, ja totesi että ”tää on siisti maailma”.
”Tiivistettävää Tiivistämön keikkaan: Itsellä on olo kuin ”tuskalla” olisi käynyt, ja en olisi koskaan uskonut, että tämä olisi mahdollista”.
Bändi toteaa yhdessä nyökkäillen, että keikka meni todella hyvin, ja että se oli huomattavasti eeppisempi lopputuloksena, kuin mitä he uskalsivat toivoa ja odottaa. Despiser näkee itsekin Tuskan keikan merkkipaaluna, kahden vuoden yhteisen puurtamisen ja uurastuksen lopputuloksena tällä kokoonpanolla. Bändi kertoo vetävänsä happea heinäkuun, ja Despiserille on koittamassa uusi vaihe. Syksyn ja tulevan kevään keikkakalenteri tuleekin olemaan yllätyksiä täynnä, ja bändi toteaa Tuskan olevan täysin erilainen merkintä ”CV:hen”, antaen paljon materiaa sille, miten tuleva tulee muotoutumaan. Henkistä duunia on painettu. Nyt luvassa olisi kuitenkin rennompi vaihe: ”Nyt nautitaan, kontaktoidaan ihmisiä, törmäillään ja nautitaan muutama huurteinen velipoikien kesken”, bändi toteaa leveästi hymyillen. Sainpa kuulla myös sellaisen salaisuuden haastattelun lomassa, jonka osalta bändi kannattaa pitää seurannassa somessa – pian on luvassa jotain hienoa.
Kysyin Despiserilta, mitä neuvoja he antaisivat muusikoille, jotka nousevat tulevina vuosina KVLT-lavalle. ”Vetäkää paremmin ku me, treenatkaa settiä.” ”Treenatkaa, ottakaa rennosti ja nauttikaa.” ”Uskokaa siihen, mitä teette, jos ette itse usko, niin ei kukaan muukaan.” Näihin sanoihin on helppoa luottaa, osoittihan Despiser sen setissään esimerkillisin lopputulemin.
Lopun lyhyet: Mikä on yksi asia, joka on pakko pakata Tuskaan mukaan?
Tomi Tuomaala (laulu, kitara): ”Jos v*tuttaa kuunnella ihmisiä ja bändejä, niin korvatulpat.”
Antti Halonen (basso, taustalaulu): ”Arvostus itseä, ja muita kohtaan.”
Eetu Kortetjärvi (kitara): ”Vettä.”
Ville Vitikka (rummut): ”Pakko sanoa kaks, aurinkorasva ja sadetakki”.
Valokuvaaja: Teemu Pitkäkoski (ig: @teemusam)
