Se oli sitten taas syyskuu ja yksi vuoden kohokohdista, kun HKI Skepu Fest järjestettiin jo kahdeksatta kertaa. Ja kuten yleensäkin, niin Tiivistämön kattaus ei pelkkää skepua ollut, mutta punkkia kuitenkin. Ja sitähän maailman nykymeno tarvitseekin, ehkä enemmän kuin koskaan. Ainakin minulle punk on yhdistelmä yhteisöllisyyttä, kapinaa, politiikkaa, railakasta menoa, huumoria ja ihmisten hyväksymistä sellaisina kuin he ovat. Kaikkea tätä oli myös tämän vuoden HKI Skepu Fest.
Vähän jännitin, että löytääkö porukka Tiivistämölle, kun se selkeä vetonaula puuttui. Tänä vuonna ei artistien joukossa ollut Satanic Surfersia tai Snuffia takaamassa täyttä salia, vaan mentiin tasaisemmalla line-upilla. Perjantaina oli ehkä vähän väljemmän oloista kuin aikaisempina vuosina, mutta lauantai oli kyllä ihan samaa HKI Skepu Festiä kuin aina ennenkin, eli ihan turhaan jännitin.
Perjantai-illan aloitti Downside Donkeys, ja sen jälkeen esiintyivät illan ulkomaiset vieraat Still No One (ITA) ja Forgetaboutit (NO). Tällaisena skepun pariin 90-luvun alussa löytäneenä minua ilahduttaa aina, kun tulee nuoria bändejä viemään skepun ilosanomaa eteenpäin, ja sitähän sympaattiset italialaiset tekivät. Tältä se skepu kuulosti jo ennen kuin bändin jäsenet olivat edes syntyneet. Ja tämä on siis pelkästään kehu!
Still No One
Forgetaboutit
Forgetaboutit oli tuttu jo taannoiselta Lepiksen keikalta, ja tuntui, että soitto oli vielä sitäkin keikkaa tiukempaa. Ehdottomasti Pohjoismaiden kovimpia skepubändejä. Juggling Jugularsin keikan aikana tuli jotenkin fiilis, että bändi on nyt väärässä paikassa soittamassa väärälle yleisölle. Hyvä meininki ja hyvin soittivat, mutta valitettavasti suurin osa porukasta valui alas baarin puolelle. Ehkä musiikillisesti myös festarin bändeistä kaikkein kauimpana skepusta.
Juggling Jugulars
Perjantai-illan pääesiintyjänä nähtiin The Knob, ja olihan se kova! Tapsan punk-klassikkojen versiointeja on saanut fiilistellä baarin puolella viime vuosina ja niin saatiin tänäkin vuonna, mutta nyt Tapsa nähtiin myös päälavalla. Tähän oli täydellistä lopettaa festarin eka päivä.
The Knob
Ennakkoon odotin enemmän lauantaita, ja niin taisi tehdä moni muukin, sillä sekä porukkaa että meininkiä oli lauantaina huomattavasti enemmän. Ekana bändinä lavalle nousi MTVKID, ja bändi oli sekä ulkoisesti että musiikillisesti ihan täysin 2000-luvun alun MTV:n pop- ja emopunkkia. Ei oikein mulle toiminut, mutta yleisö oli hyvin mukana ja musa upposi selkeästi paremmin nuorempaan polveen.
Jaakko & Jay oli samaan aikaan illan ainoa akustinen mutta myös ”punkein” esiintyjä. Nyt mentiin eikä meinattu, ja asioihin otettiin kantaa. Mä kyllä aina niin tykkään. Keikalla kuultiin myös versio Propagandhin ”Haillie Sellasse, Up Your Assista”, joka on valitettavan ajankohtainen vielä näin 33 vuotta biisin julkaisemisen jälkeenkin. ”… The West Bank. The Gaza strip… Soon to be parking lots for American tourists and fascist cops. Fuck zionism. Fuck militarism. Fuck americanism. Fuck nationalism. Fuck religion... ”
Jaakko & Jay
Seuraavina meininkiä pitivät yllä Fladderpuck ja Follow the Master. Pidin kyllä molemmista, vaikka näiden keikkojen aikaan alkoi jo vähän kisaväsymystä iskeä kaikesta seisomisesta. Kaikki väsymys unohtui kuitenkin heti saksalaisen Heathcliffin ekoista soinnuista – omaan makuun festarin ehdottomasti kovin veto. Nyt oli teknistä ysäripunkkia, yllättäviä rytminvaihdoksia, HC-mausteita ja metallisooloja. Musta tuli kyllä kertaheitolla bändin iso fani, ja niin taisi tulla monesta muustakin.
Part Time Killeriä en ollut nähnyt sen jälkeen, kun lopettivat, mutta onneksi eivät sitten lopettaneetkaan. Tätä odotin paljon, ja olihan se ihan yhtä kova kuin aina ennenkin. Yksi parhaista suomalaisista bändeistä ehdottomasti.
Part Time Killer
Skepu Festin sai tänä vuonna kunnian lopettaa tšekkiläinen KRANG. Sympaattista skepua pilke silmäkulmassa, mutta kyllä tässäkin otettiin kantaa esim. Ukrainan puolesta. Hyvät juhlat saivat aikaiseksi!
KRANG
Ensi vuonna sitten taas uudestaan, eikö niin?
