Black Totemin uusi albumi ”III: Sacrifice Tonite” julkaistaan 7.6.2024 Svart Recordsilla.
Black Totem on: Spit Poison, Wera Wolf, Sam Hate ja Tony Cash.
**********************************************************************
Dystopia: Moi tyypit, mitä kuuluu?
Spit: Innostunutta odotuksen tunnetta on ilmoilla tulevan albumin julkaisun takia. Eli hyvää!
Wera: Aivan jees, vaikka vähän kiirettä pitää.
Sam: Levyn julkaisu on tässä päällimmäisenä mielessä. Kovaa treeniä julkaisukeikkoja aatellen.
Tony: Ihan jees. Kesälomia odotellessa!
Dystopia: Miten Helsingin keikka meni?
Spit: Lepakkomiehessä meni mukavasti. Olisi voinut olla enemmän porukkaa, mutta oli hauskaa ja soundit oli kohdillaan. Kiitos miksaajalle siitä!
Wera: Ei se hullumpi ollut.
Sam: Olin ihan tyytyväinen keikkaan. Jotain pieniä tekniikkajuttuja vaan mitkä vähän häiritsi.
Tony: Hyvinhän se meni. Täysillä vedettiin.
Dystopia: Miten olette yksilöinä päätyneet BT:hen, miten löysitte toisianne? Entä mikä on musikaalinen taustanne, missä bändeissä olette musisoineet ennen BT:tä?
Spit: Perustimme bändin duona Tony Cashin kanssa ja kokoonpano laajeni Sam Haten aloitteesta 2016. Soitin rumpuja doom metal-orkesteri Mansionin alkuperäiskokoonpanossa ja olen sanoittanut koko yhtyeen tähänastisen tuotannon. Teininä oli kaikenlaisia viritelmiä, mutta ei niistä sen kummempia.
Wera: Spitin ja minun yhteinen tuttu kertoi Black Totemin etsivän basistia. Lähdin kokeilemaan ja sille tielle jäin.
Ensimmäinen instrumenttini on piano, jonka soiton aloitin lapsena. Bassonsoittoa aloin harjoitella parikymppisenä itsekseni, koska soittimena se kiehtoi. Erinäisiä kokoonpanoja on vuosien varrella ollut, ei kuitenkaan mitään vastaavaa kuin BT.
Sam: Diggailin Black Totemista, ja kun tutustuttiin Spitin kanssa muita reittejä, ehdotin Spitille että voisin tulla basistiksi. Päädyinkin kitaristiksi, ja onneksi löydettiin Wera bassonvarteen.
Aloitin rumpujen soiton joskus 15-vuotiaana. Kitaraa aloin tapailemaan vähän sen jälkeen. Akkarilla Metallican Kill’em Allia ja Slayeria. En edes muista kaikkia bändejä missä olen soittanut 35 vuoden aikana. Rumpuja soitan nykyään Katkos nimisessä punk/metal bändissä. Sitä ennen stoner rockia Smokebenderissä ja progea Slim Jingossa. 2000-luvun alussa soitin dödistä Pyuriassa. 2005 vuodelta löytyy albumi Calliphora Vomitoria Introitus, jossa soitan rumpuja.
Tony: Perustettiin tosiaan Spit Poisonin kanssa duo Black Totem. Jossain kohtaa alkoi tulla fiilis että Totemia voisi kehittää ja kehitykseen tarvitaan lisää soittajia. Onneksi saatiin riveihin Sam ja Wera.
Nuorempana oli kaikenlaisia virityksiä ja bändejä mutta ne nyt olivat mitä olivat. Päällimmäisenä niiltä ajoilta tulee mieleen se että olin yleensä helvetin jurrissa soittamassa ja jokainen varmaan ymmärtää mitä se tarkoittaa soiton kannalta!
Dystopia: Miten bändin dynamiikka on muuttunut sen jälkeen kun kahdesta tuli neljä?
Spit: Vaativammaksi, mutta myös kiinnostavammaksi ja antoisammaksi. Meillä on hyvä porukka loistotyyppejä.
Wera: Vaikea sanoa, kun on tullut viimeiseksi bändiin, mutta toivottavasti hyvään suuntaan.
Sam: Taidan olla jäävi vastaamaan tähän, kun oon porukan kolmas. Mut eiköhän hommaan tullut särmikkyyttä lisää. Tiukempi ote treeniin ja tavoitteellisuutta.
Tony: Kuten Spit tossa kertookin niin vaativammaksi on mennyt ja hyvällä tavalla. Treenit tiukempia, ideointi ja biisinteko hienoa koska nyt on neljä päätä miettimässä juttuja kahden sijaan.
Dystopia: Kertokaa miten biisi yleensä syntyy, lähteekö musasta vai lyriikoista? Vai kenties jostain muusta, joka yksinkertaisesti vaatii biisin tekemistä?
Spit: Riffeistä se lähtee. Jokainen meistä keksii niitä. Toiset enemmän kuin toiset. Kun rakenne alkaa hahmottua alan yleensä kirjoittamaan sanoituksia.
Wera: Riffeistähän ne.
Sam: Riffit, riffit ja riffit. Siitä se lähtee ja kaikki antaa panoksensa kun biisiä koostetaan ja sovitetaan.
Tony: Raffit riffit! Toistoa, mietintää ja siitä se alkaa hahmottumaan.
Dystopia: Miten olette mielestänne itse kehittyneet tai pikemminkin muuttuneet muusikkoina vuosien varrella?
Spit: Pikkuhiljaa omalla kohdalla. Mulla on liikaa kaikkea koko ajan, jonka takia itsestäni tuntuu, etten kehity oikein missään, vaikka todellisuudessa asia saattaa olla toisin. En kyllä kutsuisi itseäni muusikoksi. Tämä on mulle harrastus.
Wera: Toisinaan vitsailen omasta muusikkoudestani, että osaan vähän kaikkea, mutta en mitään kunnolla. Olen koittanut ottaa haltuun monia eri soittimia, siitä on hyötyä kaikessa musiikillisessa tekemisessä. Tekniikka kaikkien instrumenttien kohdalla on parantunut ja paranee koko ajan.
Sam: Ennen Totemia soittelin kitaraa vain satunnaisesti, ja pääsoittimeni olikin rummut. Liidihommista ei olisi ollut puhettakaan. Bändi innosti perehtymään vähän musiikin teoriaan ja testailemaan liidien säveltämistä ja tekniikkaa. En ole mikään virtuoosi, mutta homma sujuu nykyään jo ihan kivasti.
Tony: Kehitys kehittyy mutta kyllä mä junnaan niissä vanhoissa opituissa jutuissa. Pitäisi treenata enemmän mutta kun ei ole siihen aikaa ja toisaalta tämä on harrastus ja pyrin pitämään oman soiton mahdollisimman simppelinä.
Dystopia: Missä vaiheessa keikkaa yhtyeen jäsenillä on yleensä paras fiilis?
Spit: Paras fiilis on yleensä kun keikka on ohi, etenkin jos se meni hyvin.
Wera: Lavalla, kun hommat rullaa.
Sam: Silloin kun soitto kulkee hyvin ja lavasoundit on hyvät. Plussaa jos yleisökin on messissä.
Tony: keikan aikana fiilis nousee jos soitto kulkee ja sen hyvän olon saa sitten mukaansa bäkkärille.
Dystopia: Entä millaisia persoonallisuuksia tai tunteita bändin jäseniltä löytyy keikan jälkeen takahuoneessa? Kuka on eniten ”VITTU JEE!!”? Ja kuka on se ”no niin lähetään helvettiin täältä”?
Spit: Mä olen se “Menen tästä myymään merkkuja”-ihminen
Wera: Yleensä ihan rennolla fiiliksellä, välillä haluaa nopeasti kotiin, välillä on kiva jäädä istuskelemaan.
Sam: Mä olen varmaan se joka ois ekana lähdössä roudaamaan kamoja takas treenikselle.
Tony: Mä jään yleensä jumittamaan takahuoneeseen. Kylmä bisse maistuu hikoilun jälkeen.
Dystopia: Musiikki puhukoon puolestaan, mutta mitä fiilistelette yksilöinä elämässä? Mistä saatte kicksinne?
Spit: Taiteesta lähes kaikissa sen muodoissa, hyvistä ja typeristä elokuvista, kapinasta ja erotiikasta.
Wera: Musiikista ja taiteesta, läheisistä, kaikenlaisista esteettisistä asioista.
Sam: Soittamisen lisäksi soittokamojen säätäminen ja tuunailu, leffat, musiikki, valokuvaus, parisuhteet, ystävät, lemmikit yms.
Tony: Hyvistä tyypeistä ja hyvästä menosta ja siitä että nykyisin mun rumpuja fixaa ja ruuvaa Sam! Aikaisemmin niitä ei ruuvaillut kukaan!
Dystopia: Esteettisyys on selkeästi teille tärkeää. Meinasin kysyä mistä ammennatte eniten siihen liittyen, mutta edellisen kysymyksen vastaukset vastannee siihen. No further questions, jatkakaa samaan malliin. Kiitos.
Dystopia: Eiku yksi vielä, mistä nimi Black Totem?
Spit: Perustaessani bändin Tonyn kanssa halusin kaksiosaisen bändinimen ja Black tuntui luontevalta kun synkästä bluesista lähdettiin ammentamaan. Totem tuli sitten ilmeisten luontoyhteyksien kautta. Ihminen etsii henkisyyttä luonnosta ja se on luonnollista.
Tässä vaiheessa Dystopia kiittää ajastanne ja toivottaa Black Totemille pelkkää mustaa, synkkää ja toivotonta loppuelämää.
Melkoinen kirous! Toivotaan, että näin ei kuitenkaan pääse käymään.
