Keikkaraportti; Aresti, Hot Kommunist, NO EI! @ Lepakkomies 8.1.2025
Illan avasi Aresti, joka on skandicorellaan viihdyttänyt hc-kansaa jo vuodesta 1991. Toki niillä oli alkuaikojen jälkeen pidempi breikki, mutta aktivoituivat uudelleen 2010. Tämä on bändi, jota täytyy nähdä livenä. Tuorein julkaisu bändiltä on vuonna 2023 ilmestynyt Ihmisnavetta.
Soitto oli tiukkaa, melodiat hyvät ja viimeisen 12ish vuoden verran toimeen solistin Greggen huuto pirun hyvä. Gregge pyöri tuttuun tapaansa ilman paitaa ympäri lavan edustaa saaden maneereineen keikan aikana kasvaneen yleisön hyvään fiilikseen. Keikan lopuksi kuultiin bändiltä pari uutta biisiä, toinen niistä hieman Arestin normikamaa rauhallisempi. Suorastaan erinomainen keikka!
Arestin jälkeen lavalle nousi Hot Kommunist. Tämä oli hieman erikoinen keikka. En oikein tiennyt mitään bändin musasta, vaikka olen törmännyt nimeen miljoona kertaa ja tiesin jopa hieman jäsenten musataustoista. Musiikillisesti yleisö kohtasi jotain progejazzgaragemaista. Välillä toki lyriikoiden lisäksi myös laulu muistutti, että punk on kaiketi kundeilla ainakin sydämessä jollain tavalla mukana. Ihan hyvin pystyin fiilistelemään menoa ja musaa. Ei ehkä kuitenkaan ollut oikea keikkapaikka tai -aika tälle bändille (ottaen huomioon muut illan esiintyjät siis), mutta sainpa (taas?) nähdä livenä herra Lembit Krullin, joka kuului yhteen lempparibändini lempparikokoonpanoon joskus kauan sitten.
Tarkemmin kun muistan menneitä, niin päädyin kerran kauan, kauan aikaa sitten poistumaan kaisaniemeläisestä ravintolasta ilman paitaa, koska päätin niin haltioissani bändin esityksestä heittää minun juuri hankkimani hienon Spice Girls-paidan lavalle. Jos en ihan väärässä ole, niin tämä kyseinen herra soitti silloin pitkän breikin jälkeen taas kyseisessä bändissä bassoa ja tämä minun hieno suosionosoitusheittopaita päätyikin tietty hyvin hikisenä suoraan keskelle bassoa kesken biisin. Ihan sama. Tänä iltana en valitettavasti tuollaisiin kikseihin päässyt tämän herran tai orkesterin osalta. 😊
Viimeisenä lavalla nähtiin NO EI!, joka syksyllä julkaisi esikoisalbuminsa YLI LAIDAN (katso Dystopian levyarvostelu täältä). Osasin toivoa, mutten ollut varma, että keikka olisi lähestulkoon napakymppi. Levyä kun olin muutaman kerran kuunnellut läpi, niin joo, onhan se hyvä, mutta jokin ehkä puuttuu.
Niin, mikäköhän levyltä on voinut ”puuttua”, kun puhutaan maailman siisteimmästä taiteenlajista? Taiteen esittämistä livenä tietty. Bändi esitti taiteensa hämmästyttävän hyvin. Sopusoinnussa oli laulu, kitara, basso ja rummut. Hyväntuulinen orkesteri sai hymyn huulille ja niskalihakset töihin. Keikalla kuultiin lähes kaikki biisit uudelta levyltä ja muutama hieman vanhempi biisi. Ihana keikka ja iso suositus!
Lepiksen jälkeen illan esiintyjät jatkoivat matkaansa neljän keikan Baltian turneelle.
Illan vauhdikkain keikkakuva:
Kiitos aina yhtä ihana Lepis, kiitos bändit. It was a pleasure.
