Voi Gautier Serre, minkä teit! Pitkän linjan fanit ovat tienneet jo Igorrrin alkuajoista lähtien, että tässä kokoonpanossa on yksinkertaisesti jotain niin outoa, enigmaattista ja hurmaavaa, että ihan hengästyttää. Igorrr saapui yhdessä yhdysvaltalaisen, New Yorkista taiteellisella otteellaan raivoavan Thoughtcrimesin ja skotlantilaisen, progella leikittelevän DVNE:n kanssa tarjoilemaan ”blastbeat falafelia” jokaiselle nälkäiselle fanilleen. Igorrrissa parasta on se, ettet voi koskaan tietää, mitä illan seuraava käänne tuo mukanaan. Siinä missä keikoilla käymminen on aina kivaa, oli Igorrrin keikka niinkin loistava, että ihan aivokemiat lähtivät uuteen uskoon, kun kuulin itse ensimmäistä kertaa livenä kappaleen ”ADHD”. Jösses, mikä annos – toivottavasti tämä kollektiivi palaisi pian takaisin sekoittamaan pakkaa muiden keikkojen joukkoon Suomen kamaralla.
Thoughtcrimes
Siinä missä itse näen taidetta, näkevät muut usein pelkkää kaaosta. Thoughtcrimesin genren kuvaileminen jäänee suoranaiseksi mahdottomuudeksi, mutta elementistöä löytyy niin post-blackista kuin hardcorestakin, unohtamatta mielestäni punkille tyypillisiä sävyjä. Thoughtcrimesin soundi oli selkeästi yleisölle suuri alkupala – ehkä jopa liiankin raskas osalle nieltäväksi. Rick Pepa, bändin solisti, kantoi selkeästi bändiä omalla karismallaan, ja ääniskaalojen käyttö muistutti itseäni paljon muunmuassa Qwälenin tuotannosta. Thoughtcrimesin tuotantoon ennakkoon tutustuttuani selvää oli, että tämä bändi on jokaisen tumblr-emon kuratoidun soittolistan kulmakiviin sopiva kokonaisuus, jossa tyyli on rosoista, ja soundi on modernia taidenäytöstä. Noh, se livetoteutus – se sitten olisikin ehkä puhutellut kaikista parhaiten hämyisessä pienessä klubissa keskellä suurkaupungin yön pimeimpiä tunteja.
Yleisön läsnäolo menossa oli parhaimmillaan kohteliasta, mutta suurimmilta osin keskittynyttä, ja ehkä paikoin parhaimmillaan uteliasta. Nupit olivat todella kaakossa kaiken muun paitsi kitaroiden osalta, rummut ja laulu toimittivat kovaäänisimmän puhumisen kaiken muun puolesta. Koko setistä itselleni hienoin, ja ehkä toisista oudoin hetki oli paussi kappaleiden välissä, jossa kappaleen ”Keyhole Romance” jälkeen ilmoille kajahti iki-ihana Ottawanin ”Hands Up”. Tämä sai yleisön havahtumaan ja jopa hieman jammailemaan. Täysi kontrasti oli valmis, kun kappale keskeytyi kuin vinyyli piikilleen, kun ”Wedlock Waltz” kajahti ilmoille sellaisella örinällä, että hiukset nousivat kattoon. Kokonaisuutena pidin Thoughtcrimesin esitystä täydellisenä ”sopan hämmentäjänä” alkavaa iltaa varten.
Settilista:
- Violent Garden
- Soapbox Sermon
- Keyhole Romance
- (Ottawan – Hands Up)
- Wedlock Waltz
- Lunar waves
- Artificer
- Rosebather
DVNE
DVNE puhutteli sen sijaan Kulttuuritalon yleisöään jo paljon paremmin, kuin illan avannut Thoughtcrimes. DVNEn progeilu oli suomalaiseen mielenmaisemaan pitkillä, jopa transsiin vaivuttavilla kappaleillaan positiivinen uusi tuttavuus, jota yleisö selkeästi keskittyi kuuntelemaan. Jollain tapaa bändin brändäys nostatteli itselleni mieleen folkloreen punoutuvia yhteyksiä, ja kappaleissa riitti kuultavaa jokaiselle useiden minuuttien mittaisissa kokonaisuuksissa. Havahduin itse välillä unohtuvani kappaleisiin mukaan, sillä progelle tyypillisesti soundi herätti hypnoosin kaltaisia tunnetiloja. Yksin keikalla ollessani olisin mielelläni kuullut muun yleisön pohdintoja DVNEn setistä – itselleni kokonaisuutena bändi jätti jälkensä omille soittolistoilleni, sillä havaitsen edelleen melodioiden kaikuvan korvissani, vielä viikon keikan jälkeenkin.
IGORRR
Mutta entäpä sitten se illan odotetuin, toivotuin ja oudoin hetki? Chopin soi Kulttuuritalon illassa kauniine klassisine melodioineen, ja ilta oopperassa oli alkamassa. Lavalle pystytetyt tummat hahmot savuavine kaapuineen, ja valtava hohtava I-kirjain tekivät jo itsessään vaikutuksen visuaalisina elementteinä, mutta viimeistään ”Daemoni” -kappaleen ensimmäisten sointujen kajahtaessa ilmoille, oli yleisö myyty aivan sataprosenttisesti.
On sanomattakin selvää, että Igorrrin tuotanto ei välttämättä ole kaikille, mutta olen itse vahvasti sitä mieltä, että kaikki voivat löytää Igorrrin tuotannosta itselleen kuunneltavaa bändin diskografian ollessa genre-edustukseltaan vähintään ruokakauppalistan mittainen. Siinä missä suurta yleisöä hurmannut ”Daemoni” sai tietenkin Kulttuuritalon moshaamaan heti alkuun 100% takuulla, oli fanikunta sitäkin enemmän hurmoksissa, mitä oudommaksi setti eteni – tässä piileekin bändin kiistaton magia, ja syy siihen, miksi Igorrrin keikalla kannattaa käydä rohkeasti edes kerran. Kappaleet kuten ”ADHD”, ”Camel Dancefloor” ja ”Blastbeat Falafel” saivat niskalihakset työskentelemään alusta loppuun, ja kollektiivin saumaton yhteistyö lavalla varmisti jokaisen fanin hurmostilan genremässäilyn syvimmässä päädyssä. Itselleni kylmiä väreitä nostatteli Marthe Alexandren upeat, suorastaan taivaalliset lauluosuudet, jossa itse haukoin henkeä tähän tarvittavan ammattitaidon ja osaamisen hallinnalta. Igorrrin esitys oli genrejen kakofoniaa ilmauksen parhaassa merkityksessä, ja yleisö suorastaan ulvoi ja mylvi suosionosoituksineen jokaisen kappaleen jäljiltä.
Kaikkeudessaan keikka edusti mielestäni sitä, mitä metallissa genrenä tarvittaisiin enemmänkin – rohkeutta ja tahtotilaa olla outo ja kummallinen. Kaikkea ei tarvitse suunnitella tyylikkääksi, sillä jo itsessään hauskuus voi tuoda musiikkiin mukaan sen uupuvan sävyn, joka tekee erinomaisesta kappaleesta loistavan kappaleen. Joskus, se elementti voikin olla barokista tai itämaisesta musiikista haettu soundi, tai jopa trip hopista lainattu tunne, joka kannattelee kappaletta omintakeisella sävyllään. Ranskalainen tyylitaju kannattelee tätä genrejen yhdistelyä kuin sulkana hatussaan, ja toimii mielestäni niin audiona kuin livenäkin erinomaisesti. Igorrr oli itselleni ensi kertaa livenä koettuna unohtumaton kokemus, jota suosittelen genremauista riippumatta jokaiselle vaihtoehtomusiikin kuluttajalle. Tuntuipa minusta illan päätteeksi siltä, että blastbeat falafel maistui muillekin kuin itselleni – muistoksi hankkimani ”Chicken Fire” -fanipaita koristi montaa tyylitajuista vierasta keikalta lähtiessäni.
Settilista:
- Daemoni
- Spaghetti Forever
- Nervous Waltz
- Blastbeat Falafel
- Downgrade Desert
- ADHD
- ieuD
- Hollow Tree
- Polyphonic Rust
- HEADBUTT
- Infestis
- Pure Disproportionate Black and White Nihilism
- Silence
- Viande
- Himalaya Massive Ritual
- Very Noise
- Camel Dancefloor
- Opus Brain
Kuvat: Veera Hyppänen (IG: ingoresof_photography)
