Keikkaraportti: Skepu Fest VII @ Tiivistämö 19.-20.9.2025
Perjantai 19.9.
Viime vuoden ensikertalaisena (lue raportti siitä täältä) olin tänä vuonna varma asiasta – enää en missaa näitä festareita. Odotukset olivat kovat, mutta tiesin, etten pety. Raamit olivat taas selkeät; kova bändikattaus, paikkana Tiivistämö mahtavalla henkilökunnallaan ja järjestävänä tahona Fast Decade Records ja Suomen Skeittipunk ry.
Saavuin perjantaina paikalle tunnin etuajassa, olinhan tarkistanut, että eka bändi esiintyy klo 20, mutta aivoni olivat muuttaneet kellonajaksi klo 19. Ei se mitään, aurinko paistoi ja istahdin hetkeksi Oranssin rappusille ja korkkasin (holittoman) oluen ja aistin perjantai-illan huumaa ympärillä pyörivistä ihmisistä. Ennen ensimmäistä bändiä ehdin vielä nuuhkia samankaltaista tunnelmaa Tiivistämön sisäpuolella. ”Vastaanottotiski”, narikkatiski, merchpöytä. Keikkasali, K18-puoli, alakerta. Check.
Tänäkin vuonna festareita käynnisti alakerrassa rennoissa merkeissä pidetty Skepuquiz. Quizissä esitetään kymmenen kysymystä ja osaan kysymyksiin annetaan vastausvaihtoehtoja. Viime vuonna palautin nolona vastauslappuni olettaen, että tuloksena olisi pyöreä nolla. En jäänyt edes vastauksia kuuntelemaan. Tänä vuonna kyssärit tuntuivat paljon sopivammilta ja mietinkin, että hyvällä tsägällä olisi nyt jopa 4-5 pistettä kasassa! Kuuntelin vastaukset ja totesin, että jaahas, 1/10… Nöyrä pyyntö ensi vuoden quizin järkkäreille; vähemmän Bad Religionia ja lisää Vandalsia! 😀
Kello lähestyi kahdeksaa ja oli aika siirtyä yläkertaan. Livemusiikillisen tarjonnan avaisi tänä vuonna Liane. Itselleni bändi on tuttu mm. tästä.
Liane
Lastenlaulutaustaintro (!) oli mainio alku keikalle ja ensimmäisenä biisinä kuultiinkin sitten Lastenlaulu. Eipä olisi voinut skepukemut lähtee paremmin käyntiin! Loistava biisi. Liane soittaa edelleen todella hyvää suomenkielistä skepua. Reilussa vuodessa bändistä on myös tullut paljon tiiviimpi kuin viimeksi kun näin ne, mahtava juttu. Tykkään kovasti Joni Kaunismäen laulutyylistä ja -äänestä.
Mistakes were made
Seuraavaksi oli vuorossa viikonlopun ensimmäinen sveduskepuvieras. Hieno nimi ja ensimmäisenä biisinäkin kuultiin nimikkobiisi Mistakes were made hienolla jenkki-introllaan. Spotify antoi ymmärtää, että hyvä keikka olisi tulossa. Ruotsalaisen tyyliin setuppi oli odotetun (ja joillekin tietysti hieman ärsyttävän) korkealaatuinen ja soitto todella tiukkaa. Kuitenkin se rumpujen nopea tempo oli itselleni välillä liikaa, eikä laulu enää pysynyt millään tahdissa. Tai siis en tiedä, ehkä se on joillekin bändeillä tässä skenessä tarkoituskin? Ei ole nimittäin ensimmäinen kerta, kun siihen törmään ja ahdistun. Varmaan sillä on joku nimikin, ehkä jopa oma kokonainen alagenre, missä kannuja paukutetaan niin nopsaa, ettei laulun ole enää tarkoituskaan olla sopusoinnussa kannujen kanssa. Tai sitten ei vain panosteta lauluun/huutamiseen toivomallani tavalla. Viisaammat voivat joskus kertoa minulle mikä sen idea on, kun tamppaat tahtia ja fiilistelet, mutta sitten sun pitää koko ajan lopettaa tamppaaminen ja yrittää löytää uusi tamppaamisrytmi. Tämä sitten toistuu kymmenisen kertaa yhden biisin aikana. Saakeli sentään. Eläköön hyvät melodiat! Visuaalisesti tosi hyvä keikka.
Korupuhe
”Jee meil on keikka, jee meil on keikka, jee meil on keikka…” Hauskin intro oli tänä iltana Korupuheella. Se tarttui niin hyvin kallooni ja sydämeeni, että melkein halusin jo ettei keikka koskaan alkaisikaan. Mutta sittenhän se alkoi ja hyvä niin. Sähköt meni heti alussa. Ei haitannut. Tarjottiin tummankirkasta paahtoa raikkailla lyriikoilla ja huutaja-Maria riehui lavalla kuin pieni hilleri. Illan paras keikka (sori spoilaus) ja olisin ostanut Korupuheen paidan, jos olisin iiihan pikkaisen vähemmän isoluinen. Kaikin puolin hyvä keikka, olin iloinen!
Nowhere
Vanha bändi on noussut haudastaan ja oli komea ilmestys lavalla. Hyvällä fiiliksellä kundit vetivät ja laatu oli korkea. Tämä oli enemmän coolia rockenrollia kuin punkkia. Hyvä keikka.
Lastkaj 14
Seuraavaksi nähtiin ehkä odotetusti Skepu Festien tiukin bändi. Tai siis itse odotin, että tämä olisi tiukin bändi. Näin bändin ensimmäisen kerran 2015 Close-Up:in punkristeilyllä. Silloin tekivät sissikeikkoja mm. Tukholman terminaalissa ennen lähtöä ja myöhemmin mm. laivan sikaribaarissa. Varsinkin sikaribaarin keikka on vieläkin tuoreessa muistissa. Pieni tila oli niin täyteen ahdattu, että sekä bändi että yleisö olivat vuorotellen ja sikin sokin pöydillä ja lattialla ja naama ikkunaa vasten liimattuna. Pitääpä vielä joskus jaksaa lähteä noille risteilyille, ovat nimittäin todella hämmentäviä, mutta aivan ihania. Close-Up järkkäävät vieläkin joka vuosi sekä ”Metalli-, että Punklaivoja”. *Mainos loppu*
Lastkaj 14 vetivät Tiivistämöllä hyvän keikan. Olisin ehkä halunnut enemmän nopeampia ralleja, vaikka toki hieman hitaammat singalongbiisit toimivat tosi hyvin juuri ruotsinkielellä. Bändi lienee suurimmalle osalle suomalaisyleisöä tuntematon kun ruotsiksi laulavat, mutta kyllä yleisössä oli myös biiseissä mukana laulavia. Tämä oli kiva yllätys. Itselläni taitaa olla vain bändin ensimmäinen levy, ja muutenkin on sen verran vähän tullut kuunneltua tuotantoa, etten mukana pystynyt laulamaan. Keikan jälkeen heräsi oikeasti huoli basistilaulajan voinnista, kun lattialla keräsi tovin kaiken antaneena itseensä. Näytti siltä, että oli treenaamatta juossut maratonin. Täysillä veti siis.
Lauantai 20.9.
Hermannin skedepuistossa järkätyt pre-bileet jäivät tänä vuonna taas minulta väliin. Jos olisin itse rullailija, niin raahautuisin kyllä paikalle.
May7th
Lauantain bileet Tiivistämöllä käynnisti May7th. Itse en päässyt paikalle vielä, mutta kaverin 9-vuotiaan tytön mukaan oli tosi hyvä keikka. En epäile yhtään, tykkäsin viimeksi kun näin ne.
Suntrace
Vieläkään en ehtinyt paikalle, joten tästä keikasta ei valitettavasti ole hajuakaan. Veikkaan, että oli tosi kova. Viimeksi tykkäsin.
Tarkkis
Jes, tälle keikalle ehdin ja hyvä niin. Viimeksi näin bändin Rauhiksella ja olin vähän ”no joo…”, mutta nyt oli kova keikka. Enemmän punkkia ja välillä tuli riffeista jopa Screeching Weasel-viboja, me like! Lisää Tarkkista kansalle!
Bucket
Bucket veti tuttuun tyyliinsä hyvän keikan. Soittavat kunnon melodista skepua ja soittavat hyvin. Diggaan kovasti myös yhtyeen laulusta ja laulutyylistä.
One Hidden Frame
One Hidden Frame ei ole koskaan iskenyt minuun, enkä valitettavasti ottanut tästä keikasta edes muistiinpanoja. Oli varmasti hyvää. Bändi tuntuu olevan tosi suosittu Suomen punkpiireissä ja ovatkin soittanut paljon ja joka puolella, mm. alempana mainituilla PRH-festareilla useaan otteeseen. Big respect tälle. Omasta mielestäni tämä on kuitenkin semmoista tasapaksua mättöä ilman sielua ja koukkuja. Makuasia tietysti tämä, kaikesta ei voi digata. ”Sori vaa”.
Melonball
Saksalainen Melonball on kaiketi ottanut nimensä Punk Rock Holiday-festareiden ykkösdrinksusta. Ei huono nimi, sillä kaikki PRH:ssa käyneet saavat varmasti aina hymyn kasvoillensa, kun ajattelevat kylmää Melonballia ja festareilla vallitsevaa fiilistä. Nyt nähtiin taas kova setti, railakasta punkrockia ja pelkkää juhlaa! Jawohl!
Satanic Surfers
Päätösaktina nähtiin Skepu Fest VII:n ykkösnimi Satanic Surfers rakkaasta länsinaapuristamme. Tätä bändiä odotettiin varmasti eniten. Kyseessä on todella iso nimi, joka on vetänyt skepua kohta 40 vuotta ja soittanut kaikkien skenen isojen bändien kanssa ja kaiken maailman festareilla.
Lavalla oli läjä ammattilaisia, jotka laittoivat kroppansa ja sielunsa likoon. Viihdyttivät yleisöä rautaisella paahdolla ja soittivat ja lauloivat todella hyvin. Täydet pisteet bändille siitä, että he pitivät todella positiivisen fiiliksen yllä koko keikan ajan, melko laimeasta yleisöstä huolimatta. Jengi varmaan tosiaan odotti juuri tätä bändiä eniten, mutta siitä huolimatta lavalla olleet kundit vaikuttivat välillä luulevansa olevansa jossain piilokamerassa, juuri tämän yleisön laimeuden takia. Ihmettelivät tätä ääneenkin ja toki nauroivat asialle, mutta varmasti ihmettelivät hieman mihin porukkaan olivat joutuneet. Esimerkiksi kun keulahahmon pyynnöstä ei voitu reippaasti isoon ääneen vastata hauskaan läppään ”We’re Satanic Surfers and we come from …?”, vaan sen sijaan mumistaan jotain hiljaa kunnes yleisöstä kuului joku känninen ”ysiviisnevöfoget” ja ralliruåttilla ”Ten kliiter in”. Onneksi hyvä fiilis sitten palasi ja vaivaannuttava hetki katosi. Kai. Mutta tsiisus, oikeasti…
Iso käsi bändille, joka tuli pienille festareille, pienelle lavalle, antoi kaikkensa ja jaksoi vielä encoret vetää. Itse en ole koskaan fanittanut bändiä, mutta se energia ja rakkaus lajiin mitä nyt nähtiin lavalla oli kyllä hatunnoston arvoinen juttu. Melkoiset prot! Pitääpä kaivaa vanhat levyt ja antaa uusi mahdollisuus faniuteen. Ja kelatkaa, rumpali, joka soittaa nopeaa skepua ja laulaa samalla moitteettomasti. Huhhuh. Keikan päätti muistaakseni yhteislauluystävällinen Head Under Water.
Merkkaripiste oli taas just passelin kokoinen ja siellä hommat vaikuttivat luistavan kuin rypsiöljy narisevaan ovensaranaan. Toivottavasti raha vaihtoi myös omistajaa toivotun tavalla.
Fast Decade Records, Suomen Skeittipunk ry, Tiivistämö, kaikki bändit, kaikki vapaaehtoiset ja henkilökunta. Ja Tapani, joka alakerrassa ihanasti viihdytti punkkansaa bändien välissä! Ja yleisö. Varsinkin kaikki alaikäiset ja tämän mahdollistaneet. Iso kiitos ja ensi vuoteen!
Viikonlopun vauhdikkain kuva:
