Keikkaraportti: Naakan Kosto, Valinta, Korupuhe, Sluta Ljug @ Lepakkomies 22.1.2026
Läser du hellre artikeln på svenska? Check this out.
Pimeä torstai-ilta Piritorin kupeessa. Tänne ei tulla sattumalta. Tänne haluaa tulla ja tähän löytyy erinomainen syy. Ravintola Lepakkomies, eli kansankielellä Lepis. Helsingin tämänhetkinen punkluola numero yksi.
Tänä masentavana torstaina olin odottanut viikoittaista saunavuoroani, kun oli pari edellistä löylyhetkeä jäänyt väliin. Mutta ei. Lepis se vain aina tarjoaa kulttuuria sieltä parhaimmasta päästä. Pakko oli taas mennä. Esimakua piti tietysti luukuttaa hieman niistä paikoista, mistä illalla esiintyvien bändien musaa saattoi löytää.
Illan alkuperäisessä artistikatraassa oli mukana Plasma, josta olin innostunut kuukausi aikaisemmin (lisää siitä täällä). Tänä iltana Plasma joutui valitettavasti perumaan keikkansa sairaustapauksen vuoksi. Tilalle oli lyhyellä varoitusajalla saatu Naakan Kosto.
Naakan Kosto valtasi ensimmäisenä bändinä lavan. Siis valtasi. Ei pyytänyt anteeksi, vaan kiitti mahdollisuudesta ja antoi palaa. Lähti sellainen punkrock soimaan, etten tiennyt miten päin olisin. Tämä on just sitä meikämarsipaanin lempipunkkia. Nautin ja poljin jalkaa ja tärisin. Kolme vikaa biisiä olin kananlihalla. Meinasi jopa tulla pikku onni-itku, tiedättekö sellainen mikä voi vain tulla kun pääset sille kuuluisalle nextille levelille. Kun tiedostat, että maailma on kuralla, mutta v***u just nyt me korjataan se! Pakko oli purra hammasta. Eihän keski-ikäinen punkkari nyt saa liikuttua lavan edessä, eihän? Saapas, sanoi italialainen kartanlukija.
Kuultiin ainakin ”Krapula”, ”Koira”, ”Paperilla onnellinen”, ”Lokakuu” ja ”Jään alle”. Piristävin keikka pitkään aikaan!
Valinta. H*lvetillinen meteli täytti salin, kun Valinta käynnisti toisena bändinä musiikillisen hyökkäyksensä. Rumpali-laulaja oli kuin eläin, joka löi ja karjui ahdistustaan ulos, ja hänen kipuunsa oli helppo eläytyä. Tällaisessa peltipajamaisessa äänimaisemassa on varmasti uskomattoman vaikeaa pitää tasainen tahti pidemmän aikaa, joten on täysin ymmärrettävää, että pelti tässä tapauksessa meni ajoittain hieman lommolle. Välillä päästiin kyllä suuriinkin nautinnon hetkiin, mutta valitettavasti tiputtiin aivan liian nopeasti takaisin maan pinnalle. Kuten niin usein crust-musiikin kohdalla. Basistin lauluosuudet toivat hetkittäin tarvittavan lisämausteen esitykseen. Tietyssä määrin mindblowing, kyllä, mutta jotta melu pääsisi muokkaamaan aivojani oikein mukavalle tasolle, tarvitsisin hieman pidempiä jaksoja samalla intensiteetillä ennen kuin se katkeaa äkillisesti. Hyväksyttävä suoritus silti.
Seuraavana vuorossa oli Korupuhe ja lisää punkkia. Korupuheen bändipaita löysi vihdoin tiensä taskuuni. Hieman oli ongelmia värin valinnassa, mutta viikon käytön jälkeen voin todeta, että valinta oli oikea.
Lavalla nähtiin jotenkin erityisen (?) aurinkoisella tuulella oleva bändi. Olipa hauskaa, kun hyvä fiilis tarttui myös hyvin nopeasti yleisöön. Ehkä hieman erilainen keikka kuin mitä olin odottanut, tai sitten olin vain kuvitellut bändin olevan, en tiedä miksi, vähemmän iloinen. Hauskaa oli joka tapauksessa, sekä lavalla, että yleisössä. Saatiin hetken nauttia myös kunnon hardrockista, olipa nastaa. Keikka oli hyvä, hauska, ihana ja muita ihkusanoja, mutta ei yhtä hyvä kuin viimeksi. Mutta jes, niillä oli keikka! Ja on kyllä ihkubändi.
Ruotsalainen Sluta Ljug oli saapunut Suomeen kolmen keikan minirundille ja Lepiksessä soitettu keikka oli näistä ensimmäinen. Suoratoistopalvelussa bändin musiikki pyöri tunnin putkeen ennen keikalle lähtöä, ja oli kyllä kova. Mietin, että mitä jos on yhtä kova livenä, tulisinko hulluksi?
Ei ollut, enkä tullut. Hulluksi siis. Toki avasivat tulisesti websin soitetuimmalla kappaleella ”Paniksyndrom” ja tilanne näytti lupaavalta. Jokin jäi kuitenkin puuttumaan, eikä homma pelittänyt niin hyvin kuin olin toivonut ja kuvitellut. Ehkä Emma Berggrenin huuto oli vähän monotoninen, jäi syvyys puuttumaan kokemukselta. Avausbiisiä lukuun ottamatta keikka oli hieman puolivillainen aina loppupuolelle asti. Toiseksi viimeinen kappale ”Inte alla män” oli todella miellyttävä ja illan paras. Avausbiisin lisäksi siis. Minulle bändin musiikki toimi paljon paremmin Bandcampissa/Spotifyssa, mutta no, helvetin hauskaa se silti oli! Ja femmalla irtosi tyylikäs bändipaitakin.
Esitetyt biisit:
”Paniksyndrom”
”Incel”
”Karma”
”När tiden stannat”
”Öppet hat”
”Samhällets döda vinkel”
”Brinn!”
”Inte alla män”
”Skuggorna kommer”
Dystopia kiittää Lepistä ja bändejä hienosta illasta torstain vauhdikkaimmalla kuvalla:
