Bar Kotelo sai lavalleen maaliskuun ensimmäisenä lauantaina oivan kattauksen metallia Despiserin, Pahan Ikonin ja Ignis Eternumin voimin. Tunnelma Kotelossa on aina kotoisa ja täydellisen rouhea, ja jokaisen bändin energia loi oman jalanjälkensä baarin jo legendaksi muodostuneeseen historiaan. Despiser on ollut ensisinglensä julkaisun jälkeen kovassa ja sitäkin ansaitummassa nosteessa, ja povaankin että bändin tulevan kesän Tuskan keikka tulee olemaan tapahtuma, jonka välistä jättäminen saattaa herättää mielipahaa ja harmitusta pidemmänkin aikaa.

Pahan Ikoni

Kokonaisuudessaan ilta oli kaikkea, mitä metallinystävä voi toivoa. Pahan Ikoni avasi illan kovalla kokemuksella, ja lavakarisma oli sellaisessa terässä, että toivoisikin hartaasti näkeväni tämän kollektiivin parin huurteisen jälkeen kesän festarilavoilla: Jan Juvonen (laulu), Carlos Laisaari (kitara), Janne Vähäaho (kitara), Anton Nisonen (rummut) ja Petri Sara (basso) takasivat, että kuolemarässillä mässäiltiin kovaa ja korkealta. Illan esiintyminen tapahtumapaikalla oli bändille ensimmäinen laatuaan, ja uskonpa, että koko illan yleisö jää odottamaan Pahan Ikonin paluuta Bar Kotelon lavalle.

Setin avasi ”Tuhoa Kohti”, joka maistui Kotelon yleisölle erinomaisesti suosionosoituksista päätellen. Vauhti sen kuin synkkeni paahteisemmaksi kappale kappaleelta, ja ymmärsin itsekin pidemmän kuuntelutauon jälkeen, että sille todella on syy, miksi Pahan Ikonia kannattaa kuunnella, erityisesti livenä. Haastattelin bändin solistia, Jan Juvosta ennen setin alkua kysyen, mitä illan vedolta voi odottaa. Tämä vastasi minulle erinomaisesti, sanoen:

”no, se on varmaan taas se perus, mitä me nyt soitetaan: Kolme varttia murhaa!”

Enpä olisi uskonutkaan, kuinka naulan kantaan Juvonen kommentillaan osuikaan! Tätä rässin riemuilottelua oli nautinnollista kuunnella, ja seurata leveä virne huulilla ja pää moshaten. Erityisinä herkkuina setistä mainitsen kappaleet ”Peto Mieheksi” ja ”Sairaat ja Syntiset”, unohtamatta jopa yhteishuutoa herättänyttä, setin päätöskappaletta ”Nimeni on Misantropia”. Kahvi oli illan setille kova sana, ja Despiserin basisti Antti Halonen kävi toimittamassa alavireistä hyvää huolta pitäneelle Petri Saralle (basso) kupillisen suoraan lavalle vauhdin ylläpitoa varten. Ehkäpä tämän elämän eliksiirin voimalla Pete sitten laskeutuikin yleisön sekaan bassoa soittamaan ja jammailemaan – koko komeudessaan setti teki suomalaiselle rässille kunniaa kaikella rakkaudellaan. Jan Juvonen summasikin fiiliksiä illassa toteamalla:

”Siis tänne on aina tosi kiva tulla, ois kiva käydä useemminkin tampereella, kun tää on upee paikka.”

Settilista:

Tuhoa kohti
Ikonoklasti
Peto mieheksi
Majesteetin pää lautaselle
Sokea lammas
Sairaat ja syntiset
Harha askelin
Alla valvovan silmän
Nimeni on misantropia

Ignis Eternum

Ignis Eternumin setti oli kaikessa pohjoisessa magiassaan unohtumattoman tunnelmallinen, ja jopa itselläni kyyneliä silmiin nostatteleva. Vaikka bändi oli itselleni entuudestaan tuntemattomampi, lunasti Ignis Eternum kaikki odotukseni ennakkoon kuunneltuna sataprosenttisesti – ja näemmä bändin itsensäkin. Bändi on vuonna 2018 perustettu tamperelainen kokoonpano, joka tarjoilee kuuntelijoilleen melodista death metalia, sopivasti bläkkisestä ammennetuilla mausteilla.

Laulussa on täydellinen harmonia örinää, sekä teknisen kaunista ja suorastaan sielua voitelevaa klassista laulua – yhteistyö kollektiivilla oli lavalla saumaton, ammattitaitoinen ja immersoiva. Ignis Eternum koostuu Laura Jokisesta (laulu), Teemu Mäkisestä (laulu), Jaakko Haatajasta (kitara), Lauri Kaukovirrasta (kitara), Paavo Lapista (basso) ja Mika Koivistosta (rummut). Bändin sanoituksissa kuullaan skandimytologian eeposten vaieutummista varjopuolista, ja kokonaisuuden kruunaa Ignis Eternumin tummanpuhuva lavaolemus, ja tyylikkään synkkä tunnelma. Bändi kommentoikin minulle keikkansa jälkeen seuraavin terveisin, kysyttyäni heiltä tunnelmista:

”Fiilikset on aivan mahtavat. tää oli nyt ensimmäinen kerta kotelossa ja odotukset oli kovat, ja ne kyllä lunastettiinkin ehdottomasti yleisön osalta. — ihmisiä oli paljon, letti lensi ja nyrkki heilui: se on aivan huikeeta nähdä että porukkaa on tullut paikalle.”

Ignis Eternum sai kutsun iltaan kaksi viikkoa aikaisemmin Pahan Ikonin soitettua, ja pyydettyä heitä mukaan. Bändi kertoi esiintyneensä aikaisempana viikonloppuna Jyväskylässä, ja totesivat hymyssä suin, että keikkakevät jatkuu: 4.4.2026 kokoonpano tullaan näkemään lavalla Tampereella Varjobaarissa, Bloodstained Metal Communityn järjestämässä tapahtumassa yhdessä Status Abnormisin ja Crescendiumin (DE) kanssa.

Lisäksi kalentereihin kannataa merkata Bloodstained Metal Fest 16.5.2026, joka järjestetään Oulun Tukikohdassa – täälläkin on erinomainen mahdollisuus päästä nautiskelemaan täysin rinnoin Ignis Eternumin elegantin synkistä soundeista. Kokoonpano paljasti lisäksi, että he ovat parhaillaan kokkaamassa uutta materiaalia – toivon mukaan syksyllä uutta tuotantoa saattaisi olla luvassa fanien suureksi iloksi. Dystopialle bändi antaa terveisensä kertoen, miksi heitä kannattaa mennä kuuntelemaan livenä:

”Meillä on aivan sairaan hyvä meininki. me tykätään soittaa, me tykätään pitää lippu korkeella – kaikkien on kiva tulla keikalle katsomaan ja kuuntelemaan meitä: Me vedetään tuolla lavalla sielu niin perkeleen täynnä tulta, että me toivotaan että se tarttuu yleisöön myös”.

Settilista:

Fury of Helheim
Bloodlust
End of the One-Eyed Tyrant
Ràn-Bedr
World breaker
Scourge of the North
Queen of the Dead
Blood Eagle

Despiser

No mutta, entäpä sitten Oulu-metalin aallonharjalla ratsastava, hirtehisellä huumorilla ja sitäkin napakammalla soundilla varustettu Despiser? Tätä kollektiivia on suuri ilo kuunnella niin livenä, kuin audionakin – tosin audiona kokemuksesta jäävät uupumaan Tomi Tuomaalan (laulu, kitara) ja Antti Halosen (basso) huumorin kukkaset, jotka tasapainottavat raskaan melankolista tunnelmaa kuin olut-kulauksina kappaleiden välissä. Herranjestas, että se soundi sitten livenä onkin kuin muuri heviä, joka hyökyy ylitse kuin tsunami. Kellukkeita ei tule mukaan, enkä oikein usko, että tässä genressä niitä kukaan tarvitsisikaan – ellei niitä sitten heiteltäisi keskellä moshpittiä tukka hulmuten.

Bändillä on avainainekset siihen, mitä suomalainen metalliskene kaipaa, ja tarvitsee. Sen lisäksi, että kollektiivia yhdistää uskomattoman kova ja tekninen soittotaito, on jäsenten vuorovaikutus yleisönsä kanssa erinomainen. Despiserillä on tällä hetkellä yksi julkaistu kappale, mutta bändin tosifanit tietävät, että tämä vuosi tulee olemaan kokoonpanolle yksi historiikkiin jäävistä. Julkaistu ”Live for Nothing” -kappale tulee saamaan jatkoa pian: Ja ne teemat – noh, ne ovatkin kaikkea mitä bändiltä voi odottaa.

Bändin keikalla on mahdotonta olla moshaamatta. Setin avannut ”One Man Extinction” sai jo itsessään niskalihakset työskentelemään, mutta viimeistään kappaleen ”Weakness” aikana vaikutti siltä, että koko Bar Kotelo oli täysin myyty, vaikka biisit kuuluivat osalle yleisöstä täysin ensimmäistä kertaa. Antti Halonen kommentoi setin jälkeen illan tunnelmia seuraavasti:

”Täysin sanattomaksihan tämä vetää, kun kuulin, että yleisöön oli tullut ihmisiä, jotka oli löytäneet meidän bändin ensimmäisen julkaistun singlen perusteella. olo on kiitollinen”

Ehkäpä kokoonpanon salaisuutena onkin se yhteinen karisma, joka näkyy ja kuuluu lavalla. Ville Vitikka (rummut) huolehtii siitä, että tahti säilyy bändin standardeihin sopivilla julmetun kovilla kierroksilla, ja Eetu Kortetjärvi (kitara) taasen vastaa ”rokkipoliisina” siitä, että groove kantaa jokaisessa setin kappaleessa ansaitsemallaan energialla: Hervannan opistolla siedettäisiin olla ylpeitä siitä, miten rautaista kitarataituurutta sen riveistä löytyy. Pyysin keikan jälkeen Villeltä kommentteja siitä, miksi Despiseriä kannattaa tulla katsomaan livenä. Ville kokosi ajatuksiaan seuraavin sanoin:

”Niin ristiriitaista kuin se onkin, niin meillä on hauskaa lavalla: oma kaveriporukka, hirtehisyys ja hyvä tunnelma tekee sen oman juttunsa livessä.”

Kokonaisuudessaan illan kruunannut setti oli Despiserin näköinen ja kuuloinen: Vaikka en kliseenä haluaisi bändiä Sentencediin rinnastaakaan, on elementistö vahvasti samankaltainen. Jos pohjoinen mielenmaisema puree, suosittelen sitäkin suuremalla syyllä ottamaan tämän jengin keikat kalenteriin. Jos et muuten satu livekeikoilla käymään, mutta Tuska-lippu kuitenkin taskustasi jo löytyy, niin kannattaa KVLT-lavalta valita ainakin tämä setti metallin riemuviikonlopun lukujärjestykseen.

Settilista: